2016

Marraskuu

Johannes Granö kesällä 1885 lähti Siperiaan suomalaisten papiksi ja otti perheensä, vaimo ja 3- ja 2-vuotiaat pojat mukaansa. Omskista käsin pastori teki retkiä suomalaisten keskuuteen. Syksyllä 1891 perhe palasi Suomeen, kun pojat oli saatava kouluun. Johannes Granö kirjoitti teoksen Kuusi vuotta Siperiassa (1893) tuosta ajasta, joka jätti lämpimät muistot poikien mieleen. 

Johannes Granö lähti taas papin tehtäviin Siperiaan 1902 ja 1904 hän teki isänsä kanssa matkan pitkälle Itä-Siperiaan ja 1905 tutustuen Altain vuoristoon. Alatorniolainen taiteilija Eetu Isto oli tuolla matkalla mukana.

Kirjassaan Kuusi vuotta Siperiassa Granö kertoo Tobolskista, joka 1886 vietti 300-vuotisjuhlia. Suurempi osa kaupunkia on niin matalalla, että se on korkean kevättulvan aikana veden alla. Pienempi osa kaupungista on korkealla mäellä, joka on yhteydessä alemman osan kanssa puolen virstan (kilometrin) pituisen vuoren läpi kaivetun tien (tunnelin) kautta, jonka sanotaan olevan niiden ruotsalaisten sotavankien kaivaman, jotka Pultavan tappelun (27.6.1709, jossa kuoli n 10.000 ja vangittiin n 3.000 ruotsalaista) jälkeen vietiin Tobolskiin.

Ylimalkaan ei Tobolsk ole mikään epämukava olopaikka ja luulen että ne ruotsalaiset ja suomalaiset sotavangit Pultavalta, jotka olivat saaneet tämän kaupungin monivuotisen vankeutensa paikaksi, voivat olla yhtä tyytyväisiä täällä kuin missään muussakaan paikassa Venäjän valtakunnassa. Arvokkaita muistomerkkejä ovat nämä sotavangit jättäneet jälkeensä Siperiaan. Useat kirkot olivat Pultavalla vangiksi jääneiden ruotsalaisten upseerien rakentamia. Pietari Suuri oli karkottanut nämä näihin kaukaisiin paikkoihin. Vangit olivat rakentamassa itsellensäkin kirkkoa, kun he saivat vapauden palata kotimaahansa. Kirkon rakensivat valmiiksi venäläiset ja on se siellä vielä nytkin kreikkalaisena pyhäkkönä.

Lokakuu


LAPIN KEISARI

Lapin keisariksi sanottiin metsäneuvos Jarl Sundquistia, Sunkkua, joka syntyi Torniossa. Tämä kirja kertoo Sunkun historiasta aloittaen siitä, kun Sunkun isä joutui lähtemään Helsingistä Tornioon töihin. Hjalmarilla oli onneakin, kun pääsi pois tulevista sisällisodan painajaisista rauhallisemmille maille pohjoiseen.

Hjalmar Sundquist oli ollut muutama vuoden Suomen Yhdyspankin palveluksessa Helsingissä saadessaan johtokunnalta määräyksen muuttaa Tornioon ja ottaa siellä vastaan sivukonttorin esimiehen tehtävät.
Marraskuussa 1894 Hjalmar Sundquist ja hänen nuori vaimonsa Elisabeth Roschier pakkasivat tavaransa ja nousivat junaan, joka ajaa koluutteli kohti Oulua turhia kiirehtimättä. Kaikilla väliasemilla pysähdyttiin eikä niiltä hievahdettu ennen kuin merkkikello oli soinut kolme kertaa. Ravintola-asemilla huokaistiin syvään ja aterioitiin kunnolla ja kun lähtöpäivän aamu oli vaihtunut iltamyöhäiseksi, tultiin Seinäjoelle, jossa yövyttiin.
Junan oli määrä olla Oulussa seuraavana iltapäivänä, mutta ylimääräiset vastukset hidastuttivat sen kulkua. Pohjanmaan lakeuksissa veturi juuttui lumikinoksiin ja puhkui voimatonna kunnes puut loppuivat. Vaunuihin ei saatu puhalletuksi lämpöä ja matkustajat joutuivat istumaan niissä viluisina ja nälkäisinä. Vihdoin paikkakuntalaiset kahlauttivat hevosillaan lumikinoksiin vanan, jota myöten he pääsivät lähitaloihin syömään ja levähtämään.
Kun veturi oli saatu pukatuksi irti ja polttoainevarasto täydeksi, juna jatkoi matkaansa ja saapui Ouluun toista vuorokautta myöhästyneenä.
Oulusta oli Tornioon viitisentoista penikulmaa. Välillä oli kymmenen kievaria, mutta niiden kyytimiehet eivät tahtoneet lähteä kuljettamaan matkalaisia, sillä Pohjolan luonnonvoimat esittivät parastaan talventeossa. Taukoamaton lumimyrsky oli raivonnut vuorokausia, maantiet olivat tukossa ja pienimmät mökit hautautuneet kinoksiin jo päiviä sitten.
Lopulta hevoskyyti järjestyi. Meno oli hidasta, sillä tolppateitä pitkin ei kannattanut yrittääkään ja metsäteiden sokkeloita myöten oli vaikea osua perille. Kemin kaupungin kohdalla oli sellainen myräkkä, etteivät kulkijat huomanneet, milloin sen sivuuttivat.
Kun Hjalmar Sundquist saapui neljäntenä matkapäivänä Tornionjoen jäälle, myrsky oli vetänyt viimeisen henkäyksensä ja kirkastanut pilvisen taivaan.

Syyskuu

Erno Paasilinnan Petsamo on syväluotaus Suomen hallussa parikymmentä vuotta olleeseen alueeseen, jossa hän itsekin syntyi ja varttui ensimmäiset neljä vuotta. Vanhemmat olivat Länsi-Pohjasta Petsamoon muuttaneita tai muuttaneiden jälkeläisiä. Köyhyys ja karuus on leimaa-antavaa elämälle siellä, mutta ei se niin helppoa ole ollut muuallakaan Lapissa, melkein jopa päin vastoin, siksi sinne juuri mentiin, nälkää pakoon. 
Erno on kerännyt kaikkialta Petsamoa käsittelevät aineistot. Ja se kaikki on mielenkiintoista.
Ernon äidin sku tuli Kittilästä ja isä Väinö Gullsten tuli Kolarista. 1939 syttyi talvisota ja monet eivät halunneet jäädä asumaan Neuvostoliittoon. Sinne jäi monen vähäinenkin omaisuus. Väinö Gullsten oli vaihtanut sukunimensä ja vei perheensä laivalla ensin Norjaan ja sitten päätyen Tervolaan Varejoelle asutustilalle. Laivassa syntyi yksi Paasilinna, Reino, jonka elämänvaiheet ovat muutenkin vertaansa vailla. 

Talvisodan enteet olivat selvät Petsamossa. Jo 14.10 alkaen oli satu kiistämättömiä tietoja vahvoista hyökkäysvalmisteluista rajalla. Sen jälkeen niitä saatiin päivittäin. Kaikki oli nähtävissä päivittäin paljaalla silmällä. Öisin kirkkaat valonheittimet pyyhkivät idästä päin pimeää nukkuvaa Vaitolahtea.

Maan johdon, sisäministeri Urho Kekkosen ja Lapin maaherra Kaarlo Hillilän päätöksillä estettiin ajoissa tehtävät evakuoinnit Petsamossa, Suomussalmella ja Kannaksen Hyrsylässä. Näillä kielloilla pyrittiin näyttämään tulevalle viholliselle, että alueita ei jätetä tyhjäksi taai jotain muuta vastaavaa. Seurauksena oli, että vihollisen aloittaessa hyökkäykset siviiliväestöä jäi sodan jalkoihin. Yli sata hyrsyläläistä siviiliä kuoli evakuoinnin laiminlyönnin seurauksena

Petsamon rajavartiosto ja nimismies Kuukkanen saivat levittää kätensä ja jäädä odottamaan niska kyyryssä vihollisen iskua rajan takaa. Mihinkään toimiin siviilien pelastamiseksi ei ryhdytty. Lääninhallitus itse hoiti kyllä asiansa hyvin, se muutti heti sodan syttyessä upouuteen Pallaksen hotelliin.

Heti hyökkäyksen alettua 30.11.1939 nimismies soitti vielä viimeisen kerran lääninhallitukseen, eikö olisi jo aika antaa määräys, täällä on sota käynnissä. Maaherra ei ollut tavattavissa, lääninneuvos Heiskala epäröi, aikaa kului. Määräystä ei tälläkään kerralla annettu. Määräys tuli vasta ensimmäisen sotapäivän iltapuolella, useita tunteja hyökkäyksen jälkeen. Sen merkitys jäi siihen, että se voitiin kirjata asiakirjoihin.

Pummangin asukkaiden pelastaminen tyrehtyi, koska sataman laituri oli jo tykistökeskityksen alla. Pakolaisia kerättiin mereltä kranaattitulen alta. Neljäsataa asukasta joutui vihollisen vangiksi.

-----------------------------------------------------------

Olisiko asiaa Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen vielä jälkikäteen, kaverukset Kekkonen ja Hillilä?
---------------------------------------------------- 

Pakkasta oli kolmekymmentä. Muistan, että istuin äidin työntämässä kuomukelkassa. Pasi ja Salme työnsivät potkureita, kummassakin oli matkalaukku. Pasilla oli vastahankitut silmälasit. Järven ylitys veneellä pelotti. Järvi oli jäätynyt vasta kolme päivää aikaisemmin.

Oli ihmisryhmiä. Oli vesikelkkoja, potkureita, nyyttejä, pororekiä. Hiljaista väkeä evakkotiellä. Svanvikin tullirannassa oli vastassa norjalaisia rajavartijoita. Jotkut kävivät vielä hakemassa kotieläimiä Hakokosken yläpuolelta joen yli. Lehmät liukastelivat ja kaatuilivat peilikirkkaalla jäällä. Niitä kiskottiin kyljellään melkein kuin raatoja.

Parin päivän päästä ihmiset kuljetettiin linja-autoilla Kirkkoniemeen. Sieltä matka jatkui Oslo-Kirkkoniemi-linjalaivalla Prins Olav maamme laulua laulaen.

Vesisaaressa 69 evakkoa siirrettiin Prins Olavista kahteen suomalaiseen kalastusalukseen. Me pääsimme Aunus-nimiseen, toinen oli Viena.  Aunus oli täynnä ruijanpallasta. Miehistötiloihin pantiin naiset ja lapset, naisista neljä odotti lasta, Ernon äiti viimeisillään. Äiti synnytti joulukuun viidentenä klo 9.30 Aunus-laivan lipuessa Norjan rannikolla sukellusveneitä väistellen kovassa merenkäynnissä Reinöi-saaren kohdalla. Merimiesten ehdotuksesta lapsi sai nimen saaren mukaan, Reino. Alus oli pysäytetty synnytyksen ajaksi ja kapteeni ilmoitti megafonilla Viena-alukselle pojan syntymästä. Suomen lippu vedettiin salkoon. Norjan radion uutisissa kerrottiin, että Suomelle on syntynyt uusi sotamies.

Itsenäisyyspäivän aamuna Aunus ja Viena lähestyivät Narvikin satamaa. Satoi räntää. Korkea laituri oli lasinliukas. Alhalla kuohuva meri. Erno horjahti laiturin reunalla, mutta äidin sisko Leena sai hänet pelastettua. Erno Paasilinna Petsamo

Kesäkuu

Kiinan matkan jälkeen upseeritoverit juhlistivat häneen paluutaan, matka oli luonut hyvät ylenemismahdollisuudet, vakuutti kenraali Palitsyn. Tsaari Nikolai kutsui Mannerheimin kertomaan matkasta. Puolitoista tuntia kestänyt vierailu oli menestys. Kirjassaan Clements kertoo päiväkirjoihin ja muuhun lähdeaineistoon perustuen yksityiskohtaisesti tärkeimmistä tapahtumista matkalla.

"Mannerheim Mantsurian sodassa. Sandepun taistelun neljän päivän aikana tammikuussa 1905 lunta alkoi pyryttää yltyen lumimyrskyksi. Kova tuuli, -25C. Sandepun taistelua pidetään virstanpylväänä sotahistoriassa, juoksuhaudat ja kaivetut asemat otettiin käyttöön.

Venäjän joukkoja oli 320 000, Japanilla 220 000.
Venäjän tappiot 1.727 kuollutta, 11.123 haavoittunutta. Venäjä oli varautunut 80.000 haavoittuneen kuljettamiseen. Lisäksi 1.113 katosi eli lasketaan kuolleisiin. Japanin tappiot 9.000 kuollutta, haavoittunutta tai vangittua.

52. Nezhinskin rakuunarykmentin everstiluutnantti Mannerheim liittyi vapaaehtoisena selustan tiedusteluretkelle ja sanotaan saaneen tulikasteensa 23. joulukuuta 1904. Sodan aikana M. yleni everstiksi.

Samaan aikaan Pietarissa ihmisiä marssi Talvipalatsiin esittämään tsaarille vetoomusta virsiä laulaen perhekunnittain. Heidän tavoitteenaan oli yllä mainitun Mantsurian sodan lopettaminen, poliittisten vankien vapauttaminen, yhdenvertaisuus lain edessä, yhtäläinen julkinen koulutus ja viranomaisten vastuuvelvollisuus kansalle. Näitä tsaari oli juuri vastustanut. Talvipalatsista alettiin tulittaa väkijoukkoa ja kymmeniä ihmisiä kuoli. Tsaarin arveltiin käyvän sotaa Aasiassa huomion kiinnittämiseksi muualle.

Mannerheim ei haavoittunut Mantsurian sodassa, vaikka otti suuria riskejä, kuin etsien kuolemaa. Sitten yksi laukaus osui hänen hevoseensa, Talisman yhtäkkiä vavahti, mutta se kantoi Mannerheimin taistelun loppuun asti lyyhistyen maahan heittäen henkensä." (Clements)

Suomessa ja Ruotsissa vietetyn loman jälkeen 1909 Mannerheim siirrettiin ulaanirykmenttiin Puolaan. Rykmentin sotilaat eivät olleet osallistuneet Venäjän-Japanin sotaan niin kuin Mannerheim. Mannerheim alkoi kouluttaa sotilaita näiden vanhanajan sotataitonsa takia.

Toukokuu

Professori Sauli Häkkisen sotapäiväkirjan kirjoittaminen nettikirjaksi:

löytyy : www.saulihakkinen.blogspot.fi


Maaliskuu


 Maaherra Kaarlo Hillilän kolmas sota
Timo J. Tuikan kirjasta Kekkosen takapiru
 

Jääkärieversti Heikki Nurmio kirjoitti sanat Sibeliuksen Jääkärimarssiin, itsenäisen Suomen ja puolustusvoimien kunniamarsiin. Sanat olivat alkuperäisessä tekstissä näin: Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks' suuri on Suomen valta. Sanat muutettiin myöhemmin näin: Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks' suuri on Suomen valta, koska heimosodat 1918-1921 idässä päättyivät tappioon.

Pohjanmaalla jotkut olivat sitä mieltä, että itärajan kuuluisi olla luonnollinen ja siten Laatokalta Syvärin kautta Ääniselle ja edelleen Valkealle eli Vienanmerelle.

Aluksi Suomen hallitus antoi idän valtausyritykselle tukensa, mutta sanoutui myöhemmin siitä irti. Kiihkoilijat perustelivat hyökkäystä sillä, että Aunuksen Vieljärvellä olisi tapahtumassa laaja kansannousu. Hallitus salli vapaaehtoisarmeijan varustamisen Aunukseen. Kyseessä oli harhautus, kansannousua ei ollut.

Huhtikuussa 1919 vaihtui hallitus ja pääministeriksi tuli pellolaissyntyinen Paavo Castrén ja salkuttoman ministerin, Mikko Luopajärven tehtävänä oli hoitaa Itä-Karjalan kysymystä. Castrén vaati vapaaehtoisten osallistumista rajoitettavaksi vain niihin pitäjiin, jotka olivat nousseet bolsevikkeja vastaan.

Vapaaehtoiset ylittävät itärajan toukokuussa ja pääsevät Laatokan rannalle Viteleen. Sieltä edetään Tuulokseen. Jääkärimajuri Paavo Talvelan pataljoona pääsee Prääzään ja jääkärimajuri Gunnar von Hertzenin joukot valloittavat Aunuksen kaupungin. Silloin Neuvosto-Karjalan punaiset suomalaiset ja bolsevikit hyökkäävät Aunukseen ja suomalaiset perääntyvät.

Kajaanissa 18-vuotias Urho Kekkonen värvää Kainuun reippaita ja rohkeita poikia Itä-Karjalan vapaustaisteluun. Samanlaista värväystä tapahtuu myös Oulussa.

Kaarlo Hillilä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi Oulussa. Nuorimmat vapaaehtoiset bolsevikkien kaatajat ovat lapsisotilaita, aina 12-vuotiaasta lähtien. Sortavalaan saapuu isiä ja äitejä hakemaan lapsiaan takaisin kotiin ja kouluun.

Suomalaisia saadaan kerättyä vajaa 2.000, aunuslaisia vain vajaa 300. Heimoveljien vetämättömyys ja alueen venäläisyys kaatavat haaveet ja katkeroittavat suomalaisten mielen.

Paavo Susitaival kirjoittaa Elmo Kailalle: Aunuksen kansannousu on humbuukia. He ovat suurimpia raukkoja maan päällä ja lähtevät karkuun ensi laukaukset kuultuaan. Kaarlo Hillilä huomaa tulleensa petetyksi: Puhettaa piisaa, ryssiä ne ovat karjalaiset. Karjalaisryssä on tottunut suutelemaan sortajansa varpaita, eikä sillä ole minkäänlaista kansallista itsetuntoa, jolla nousta puolustamaan vapauttajaansa. Hillilän lääke karjalaisille oli ruoska.

Eino Rahjan johtama puna-armeija alkaa päästä voitolle ja Suomen hallitus päättää olla lähettämättä joukkoja vapaaehtoisten avuksi. Suomalaiset lyödään verisesti ja taisteluista selvinneet palaavat takaisin. Kaarlo Hillilä selviää taas hyvällä onnellaan. Hän oli ryhmässä, joka nälissään ryösti Vieljärven kirkosta rahaa ja tavaraa, vaikka tiesivät seurauksena olevan kuolemanrangaistus. Rykmentin komentaja ei myönny armonanomuksiin, vaan pääsyyllinen ja yksi arvalla ammutaan. Arpa osuu lyseolaiseen Yrjö Saarenpuuhun, joka ei osallistunut ryöstöön, vaan oli vain katselemassa.
- Kaarlo Hillilää voi pitää Urho Kekkosen presidenttiyden luojana.

 Vallankumous Suomessa 1917-1918

Historioitsija, professori Anthony Upton tekee selvää Itsenäisen Suomen joutumisesta luokkasotaan kirjansa Vallankumous Suomessa 1917-1918 Toisessa osassa.
Punainen Suomi, sosialistit, sosialidemokraatit olivat vielä yhtä joukkoa, puoluetta. Puolueessa oli äkkijyrkkiä eli venäläistä bolsevikki-ryhmittymää sekä maltillisia eli mensevikkiläisiä. Sosialisteja alkoi kuitenkin osittain määräilemään erillinen punakaarti, joka järjestäytyi lähes kaikissa kaupungeissa. Ratkaisevissa äänestyksissä äkkijyrkät saivat niukoilla enemmistöillä aikaan kapinan laillista valtiota vastaan. Maassa oli vielä venäläinen miehitys, jonka oletettiin osallistuvan punaisten puolella mahdollisiin taisteluihin. Lisäksi oletettiin saatavan riittävä aseistus Venäjältä. Punaisilla oli miesylivoima. Punaisten asevoimien ylipäälliköksi nimettiin kapinan ratkaisevién taisteluiden edellä Kullervo Manner.

Saksan osuus oli hyvin ratkaiseva, se ehkäisi Brest-Litovskin rauhanehdoissa Neuvosto-Venäjää osallistumasta Suomen sisäisiin välienselvityksiin. Miehitysjoukot joutuivat siirtymään Venäjälle, vain joitakin vapaaehtoisia jäi Suomeen.
Lisäksi Saksa osallistui n 10.000 miehellä Etelä-Suomen vapauttamiseen. Saksan osuus saattoi olla ratkaiseva ja ainakin se nopeutti kapinan kukistamista.

Valkoinen Suomi oli lähes kaikki muut yhdessä, puolueettomia tietysti oli myös. Suojeluskuntien ylipäälliköksi valittiin Gustaf Mannerheim, joka oli äskettäin tullut Krimiltä ensimmäisen maailmansodan taisteluista Venäjän keisarin joukoista, jotka olivat hajonneet vallankumoukseen. Saksa avusti valkoisia kouluttamalla upseeristoa ja toimittamalla aseistusta. Ensimmäiset aseet hankittiin valkoisten toiminta-alueella Pohjois-Suomessa demilitarisoimalla venäläisiä miehittäjiä.

Helmikuu

SISÄLLISOTAAN AJAUDUTTIIN

Näin se meni Anthony Uptonin mukaan.

Tammikuun alkupäivinä 1918 porvarihallitus halusi perustaa kansallisen sotaväen, johon tuli kuulua noin 60.000 miestä. Vaikka Suomi oli julistettu itsenäiseksi joulukuussa, maassa oli venäläiset sotavoimat. Punakaarti oli jo aloittanut aseiden hankinnan. Sosialistit eivät suostuneet edes harkitsemaan kansallisen armeijan perustamista. Maassa oli miliisilaitos, jota pidettiin heikkona ja hallitus halusi perustaa sen määräysvallassa olevan itsenäisen joukon, joka pystyisi puuttumaan asioihin kaikkialla, missä paikallinen järjestysvalta osoittautuisi voimattomaksi. Sosialistijohtajat halusivat neuvotella, mutta asiaa ei viety valiokuntaan ja eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen heti 12.1.1918. Gylling ja Kuusinen syyttivät hallitusta vallankaappauspolitiikasta. Sosialistit taas luottivat ehkä liikaakin venäläisten joukkojen apuun, jos ajaudutaan sisällissotaan. Äänestyspäätöksen jälkeen SDP:n eduskuntaryhmä antoi lausunnon: Suomen porvarillinen hallitus ja eduskuntaryhmät ovat luoneet luokkasotajoukon, joka on tähdätty Suomen työväkeä vastaan. SDP:ssä vaadittiin puhdistamaan äkkijyrkät ainekset puolueesta. Seurasi neuvottelu äkkijyrkkien edustajien kanssa. Äkkijyrkkien Taimi: Täytyy seurata Venäjän menettelytapaa tehdä yhteiskunnallinen vallankumous. Entisen eduskunnan sosialistipuhemies Manner puoluetoimikunnalle antamassa raportissa toteaa olevan 'toiveita' punakaartin luopumisesta itsenäisestä toiminnasta. Äkkijyrkät pääsivät 15.1. voitolle puolueessa ja maltilliset alkoivat luovuttaa. Lenin lupasi 10.000 kivääriä ja muutaman konekiväärin. Niitä toimitettiin vielä enemmän: 15.000 kivääriä, konekiväärejä ja tykistöä lähti Pietarista 26.1. ja mukana käskyllä "Toiminnan hetki on käsissä. Vallankumouksellinen työväestö valmistautuu ja ratkaisun meidän hyväksemme täytyy tapahtua. Työväen järjestyskaartille on tulossa aseita." Leninin omin päin Rahjalle lupaamat aseet saattoivat olla viimeinen ja ratkaiseva askel, punaiset uskalsivat aloittaa vallankumoukseen pyrkimisen. Vallankumous harvoin toteutuu ilman veren vuodatusta.

Tammikuu

Suomen itsenäistyminen

Uptonin mukaan Svinhufvud tuli 4.12.1917 eduskuntaan ja jätti käsiteltäväksi 16 lakiesitystä, joista ensimmäinen oli ehdotus uudeksi hallitusmuodoksi. 4.12.1917 voisi olla itsenäisyyspäivä.

Svinhufvud luki lausunnon: 15.11.1917 päivänä eduskunta oli ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Tämän perusteella voisi sanoa, että yksi itsenäisyyspäivä voisi olla 15.11.1917.

Hallitus itse katsoi 4.12.1917 päivää viralliseksi itsenäisyyden julistamispäiväksi. Julistus luettiin kirkoissa. Hallituksen kolme ministeriä esittivät pääministeri Svinhufvudille, että eduskunnan tulisi tehdä kuitenkin vielä erillinen päätös asiasta.
Sosialistit esittivät, että itsenäisyydestä neuvotellaan ensin Venäjän kanssa. Eduskunta äänesti 6.12.1917 porvariston ja sosialistien ehdotuksista. Porvariston esitys hyväksyttiin äänin 100-88.

Itsenäisyydelle piti saada tunnustus ennen kaikkea Venäjältä. Se tapahtui 4.1.1918 neuvostokongressin toimeenpanevan komitean kokoontuessa. Stalin esitti dekreetin vahvistettavaksi lausuen: proletaarisen hallituksen, joka toimii kansojen itsemääräämisoikeuden myöntämisen periaatteen pohjalla, on annettava hyväksymisensä. Helpottakoon Suomen riippumattomuus Suomen työläisten ja talonpoikien vapautumisen asiaa ja luokoon pysyvän pohjan kansojemme väliselle ystävyydelle.
Suomen itsenäisyyspäivänä voitaisiin siis pitää myös 4.1.1918.



2015

Marraskuu

Työntekijöiden järjestäytymistä vauhdittivat jäärät työnantajat, jotka olivat olevinaan kovia ja halusivat näyttää yhtiöitten omistajille tehokkuuttaan ja tiukkuuttaan.

Kun työntekijät eivät saaneet omasta mielestään kohtuullisina pitämiään vaatimuksia, heidän oli pakko alkaa kerääntyä yhteen, järjestöksi, joka alkaa neuvotella. Kun tämäkään reitti ei tuottanut tulosta, turvauduttiin lakkoon.

Kuolajärvellä työskenteli satoja metsätyöntekijöitä, jotka esittivät vaatimukset tammikuun 6. päivänä 1906 työnantajalleen Kemiyhtiölle. Siinä vaadittiin palkkojen korotuksia, työterveyshuoltoa, pilaantumatonta ruokaa, työpäivän maksimipituudeksi 10 tuntia, sunnuntait ja pyhäpäivät vapaiksi ja lisäksi musta lista pois sekä kokoontumisvapautta.

Kemiyhtiön paikallispäällikkönä oli Hugo Sandberg, joka ei suostunut neuvottelemaan vaatimuksista. Tammikuun lopussa 1906 alkoi lakko. Lakko levisi koko Lapin alueelle. Huhtikuussa 1906 perustettiin Pohjolan tukkityöläisten rengas – niminen yhdistys Vikajärvellä. Lakko päättyi vasta lokakuussa 1906 kestettyään 10 kuukautta. Suomen ammattijärjestö SAJ perustettiin 1907. Sahatyöläisten liittoon kuuluneet metsätyömiehet perustivat oman metsä- ja uittotyöväen liiton 1911 Pohjois-Suomen alueelle, koska keskustason äänitorvena Kansan Tahto -lehti ei kyennyt näkemään pohjoisen työläisten lakkoilua myönteisessä valossa.
Ulla Aatsinki: väitös Tukkiliikkeestä kommunismiin.
Aatsingin mukaan esimerkiksi Alatorniolla saatiin vaikutteita sosialismista Kemiläisiltä. Amerikasta siirtolaiset toivat tietoa sosialismista.
Alatorniolainen T.W. Oukka kuului työväenaatteellisiin, hän toi ajatukset Hämeestä ollessaan työharjoittelussa Vuolijoen kartanossa.

Olin tukkityöläisenä Tornionjoen uitossa ja jäsenenä paikallisessa Hellälän osastossa 1950-60.

Raatteen tie - kirja kertoo Talvisodasta. Kirjoittaja Veikko Karhunen osallistui itse sotaan. Kirja ilmestyi 30 vuotta sodan päättymisestä 13.3.1970. Stalin oli pannut sotilaat suunnittelemaan Operaatio-Suomen eli miten Suomi oli vallattava (U.A. Käkönen, sotilasasiamiehenä Moskovassa). Suomalaiset sidotaan Kannakselle ja Karjalaan. Pääisku tehdään katkaisemalla Suomi Kuhmon Kuusamon suunnalta Ouluun ja Kemiin, jolloin Suomi menettää maayhteyden länteen. Sen jälkeen Stalin hyökkää etelään suomalaisten selustaan.

Näin ei käynyt. Vaikka Stalinilla oli 25-kertainen ylivoima miesten lukumäärässä ja kalustossa, se lyötiin. Suomalaisia kaatui 2009, vihollisia yli 10-kertaisesti. Olosuhteet olivat arktiset, joulukuun keskilämpö päivällä oli - 12 C, tammikuun - 21 C, helmikuun - 21 C ja maaliskuun - 15 C. Suuri osa vihollisen joukoista ei ollut tottunut näin kylmiin olosuhteisiin. He eivät välttämättä kokeneet sotaa omakseen, suuri joukko heistä tuli Ukrainasta. Suomalaiset taistelivat isänmaansa puolesta. Suomalaiset osasivat hiihtää ja sotia talvella. Kuva kirjasta, joukot siirtymässä itään ratkaisun jälkeen Raatteen tiellä 9.1.1940.

Suomalaiset punaiset olivat sisällissodasta lähtien toivoneet Leniniltä ja Stalinilta apua Suomen muuttamiseksi punaiseksi. Erityisesti pohjoisen ns korpikommunistit olivat tehneet Neuvostoliiton puolelta oma-aloitteisia kapina-aloitteita jo 1920-luvulla, muun muassa  läskikapina oli tällainen, mutta siihen ei saatu mukaan edes Suomen kommunistista puoluetta SKP:ta saati NKP:ta mukaan. Oliko Stalin kuitenkin Talvisotaan ryhtynyt pitempi aikaisen suunnittelun pohjalta vaiko vain Hitlerin kanssa tekemänsä sopimuksen innoittamana hetkellisestä mielijohteesta. Pitempi aikaista suunnitelmaa puoltaa esimerkiksi se, että hän tuhosi 1938 lähes kaikki Neuvostoliitossa olleet suomalaiset mahdollisina tulevan sodan vakoojina. Äkillistä mielijohdetta puoltaa taas se, että hyökkäysajankohta oli kaikkea muuta kuin hyökkääjää suosiva arktisista olosuhteista johtuen.


Nissbackan kartanon vaiheista
4.11. kuollut Laila Pullinen taisteli oman veistospuistonsa Vantaan kaupungin ja Keskus-Saton kynsistä. Kävin 5.11. juoksulenkilläni lenkin lähellä olevassa veistospuistossa.

Sotungin kylän Nissbackan kartano lienee ollut olemassa jo 1300-luvulta rälssitilana eli verovapaana aatelistilana. Tilan päärakennusksen rakentamisvuodesta ei ole tietoa, mutta palovuosi on 1932, rauniot ovat jäljellä ja suojeltu. Pehtoorin rakennuksesta ilmeisesti tuli uusi päärakennus.

1960-luvulla Håkansbölen kartanon maat osti Fazer, joka rakensi tehtaansa ja myi loput maat Keskus-Satolle, joka teki alurakentamissopimuksen Vantaan kaupungin kanssa, syntyi Hakunila ja
Fagerstan Källpark, missä olemme asuneet vuodesta 1969.
Samaan aikaan kaupunki yritti ostaa myös Nissbackan kartanon maat ja tarkosi 2,5 mk neliöltä, kun Espoon kaupunki maksoi samaan aikaan Julinin maista 30 mk neliöltä. Ramseyt myivät Nissbackan maat hieman yli miljoonalla 1970 pakkolunastusuhanedessä ja poliittisille puoluille kymmenykset, mikä silloin oli maan tapa, muuten kauppoja ei syntynyt. Onkohan tapa kuinkakin voimissaan vielä? Maat joutuivat kaupungilta Keskus-Satolle.

Sitten tuli kummaa: kaupungin kaavoitus vaati pehtoorin rakennusta purettavaksi. Ramseyt halusivat ostaa kartanon rakennukset ja tontin kulttuuritarkoitukseen. Vantaan kiinteistölautakunta kävi tutustumassa Pullisen kutsusta Nissbackaan ja hän ojensi jokaiselle lautakunnan jäsenelle Nissbackasta kirjoittamansa runovihon vetoomuksena alueen pelastamiseksi. Vantaa hyväksyi esitetyistä suunnitelmista Pullinen-Ramsayn ehdottaman käytön. Ramseyt joutuivat käymään pitkän ja raskaan taistelun kaupungin kaavoituksesta entisille mailleen siinä havaitun liiallisen ja heitä liian lähelle aiotun kaavan takia.

1980-luvulla Ramseyt saivat lunastettua takaisin kartanon rakennukset ja 3,6 ha. Kuvanveistäjä Laila Pullinen toi teoksensa Euroopasta ja USAsta takaisin Suomeen - sijoittaen ne Nissbackaan. Rakennukset on suojeltu myöhemmin. Kaavakeskustelu jatkui ja Keskus-Sato myi rakennusmaasta kymmenkertaisella voitolla syyllistyen ehkä keinotteluun.

Yleisöllä on ollut mahdollisuus kolmen vuosikymmenen ajan tutustua alueeseen ja veistosnäyttelyyn kesäisin. Alueen kivikaudenaikaista rantaviivaa mukaillen on Pullinen muotoillut historioivan maareliefin, "Muinainen meri " (1987), prototyyppinä myöhemmille maareliefeille ("Runoilijan aukio" (1989) Tampere, "Valaistuksen tie" (1987) Oulu, "Itämeri" (1993) Helsinki).
Navettarakennuksen asunto-osan jäänne on toiminut kesäateljeena ja varastona. Viljamakasiini on toiminut - puistoalueen ohella - museaalisesti restauroituna suurikokoisten graniitti ja pronssiveistosten näyttelytilana.

Tammikuussa 1994 Lailan puoliso lääkäri C-M.Ramsay kuoli. Helmikuussa Vantaan kaavoitusosasto ilmoitti ryhtyvänsä laatimaan laajennettua suojelukaavaa Nissbackan aluetta koskien kaupungin aloitteena. Välivaiheita esiteltiin Pulliselle.Alueen vesiolosuhteissa oli 1996 tapahtunut selvää kuivumista. Viikinkitien edellisen rakennusvaiheen jälkeen useat metsäntutkijat ja puistoasiantuntijat ovat esittäneet lausuntoja vuosien kuluessa - ja viimeksi syksyllä 1996 - arvelunaan, että suurikokoiset puut runsaaseen veteen tottuneena eivät pysty sopeutumaan enempiin muutoksiin. Alueelta on jouduttu poistohakkaamaan runsaasti vettä käyttäviä puita kuten koivuja ( jotkut näistä huomattavan suuria ja vanhoja) ja Terijoen salavia.

Vuoden 1997 alussa Valtion Taidemuseo, Museovirasto ja Uudenmaan ympäristökeskus antoivat Nissbackan kartanon jäljelläolevan alueen suojelemista puoltavat lausunnot, jotka kehoittivat huomioimaan ympäristön kulttuurihistoriallisen sekä botanistisen merkityksen maisemallisena kokonaisuutena, ja nykyisenä yleisöä palvelevana ja valistavana vantaalaisena kulttuuripalvelukohteena.

Ympäristöministeriö asetti rakennuskiellon Nissbackan kaava-alueelle. Keväällä 1997 Vantaan kaupunki teki kaavallisen suojelupäätöksen, jolla Nissbackan kartanon alue, sen viereinen mäki (jolla sijaitseva kilpikaarnamännikkö ja 9 alueen suurinta puuta oli jo aiemmin suojeltu Luonnonsuojelulain perusteella) ja Kyrkbergetin harjalla oleva luonnon tammilehto suojeltiin yhtenä kokonaisuutena (kartanoalueen pohjoisivun jäädessä suojelupäätöksen ulkopuolelle). Nissaksen ja Sotungin asukkaat keräsivät 2 eri suojeluvatimusadressia ja Nissbackan taidenäyttely 1679 nimeä.

Alueen uutta suojelullista statusta mitenkään huomioimatta Keskus-Sato Oyj avasi 1998 uuden kaavakeskustelun kartanoalueen pohjoisivulla, vaatien rakennuslupaa jälleen vedoten 1980 tehtyyn kaavaan, ja jälleen huomattavasti suurennetulla rakennusvolyymilla. Kyseessä oleva alue olisi tullut suojella yhtenä kokonaisuutena 1997 suojelupäätöksen yhteydessä. Huomiota vaille jätettiin myös rakennuslain §33 määräys siitä,että vanhentuneet kaavat tulee uusia eikä rakennuslupia tule myöntää vanhentuneiden kaavojen perusteella. Kaavoja toteutettaessa tulee huomioida, että yhteiskunta ja sen elämisen laatuun kohdistuvat tavoitteet ovat kehittyneet kahdeksassatoista vuodessa. Samoin alueen uusien asukkaiden näkemykset alueen kehittämisestä tulee lain mukaan myös huomioida. Se, mistä on rakentajan taholta tähän asti tietoisesti tingitty Hakunila-6 alueen tasossa ja laadussa tulee alueen asuvien uudisasukkaiden hyväksi korjata säilyttämällä kulttuuurihistoriallisesta maisemasta jäljellä oleva kokonaisuus vapaana virkistysalueena; suojelemalla se kaavalla, joka ottaa huomioon myös lähestymisalueista ja suojavyöhykkeistä annetut suunnittelulliset suositukset kartanoalueeen kaikilla sivuilla (vrt. Unescon Suositus historiallisesti huomattavien alueiden suojelusta ja merkityksestä nykypäivänä 1976, nro 5).

Alueen pohjoisivun kaavoituksen uusi vaihe eteki 1999 Nissaksen uudisasukkaiden ja Nissbackan omistajien valituksina Ympäristöministeriöön ja Uudenmaan Lääninhallitukseen.
Rakennettavia alueita on enää siellä täällä. Rakennettuja historiallisia, kutakuinkin autenttisia alueita ei ole montaa Kehä III:n varressa. Struktuuriltaan, historialtaan, rakennuskannaltaan, maastoltaan ja luonnonelementeiltään poikkeuksellisen vaihteleva Håkansböle gård - Nissbacka gård - Sottungsby on ainutlaatuinen aluekokonaisuus. Se on merkittävä kauniita maisemallisia yksityiskohtia kuten vuoria, jokia, lehtoja, rakennettuja puistoja ja arvokkaita rakennuksiakin sisältävänä, rakennusmaata monin verroin merkittävämpänä ja elinvoimansa ja toimintakykynsä säilyttäneenä kokonaisuutena, joka (joko "maanomistajien takapajuisuuden" tai aikaansa edelläolevan valistuneisuuden ansiosta) on säästynyt miltei koskemattomana maisemallisena avarana aluevarauksena tulevaisuudelle. Nykyinen suunnittelijapolvi on saanut pilata Helsingin seutua rakennusliikkeiden ahneuden intressejä myötäillen ja kykynsä näyttäen.
___________________________

Johan August Mäkiniemi kiinnosti minua. Oliko hän urheilutoverilleni Hartolle sukua. Löysin hänet Raatteen tie kirjasta, hän osallistui talvisotaan. Harton mahdollinen sukulaisuus ei selvinnyt.
Mäkiniemi oli syntynyt Kemin mlk:ssa 1988. Kauppakoulun ja liikemiesten kauppaopiston käytyään hän toimi liikemiehenä Perä-Pohjolassa ja Saksassa, missä ollessaan liittyi jääkkärikoulutukseen helmikuussa 1914. Hän osallistui 1. maailmansotaan Saksan joukoissa. Helmikuussa 1918 hän astui Suomen armeijan palvelukseen yliluutnanttina ja osallistui taisteluihin Tampereella, Viipurissa ja Kämärässä.

Mäkiniemi erosi armeijasta lokakuussa 1918. koska hänet oli valittu Kemin suojeluskunnan päälliköksi ja hänestä tuli pitkäaikaisin suojeluskuntien piiripäällikkö 1919-1944.

Mäkiniemi osallistui talvisotaan JR 27:n komentajana Suomussalmella, Raatteessa ja Kuhmossa. Jatkosodassa hän komensi JR 33:a Sallan rintamalla. 1943 hänet sijoitettiin Perä-Pohjolan sotilasläänin komentajaksi ja sodan päätyttyä hän siirtyi liike-elämän palvelukseen. Hän kuoli 73-vuotiaana, haudattu Kemiin 1961.

Mäkiniemen tytär Elsa Elissa s. 1922 kirjoitti ylioppilaaksi Rovaniemellä 1941, valmistui arkkitehdiksi TKK:sta 1949 ja pääsi Alvar Aallon toimistoon töihin ja Alvar'in vaimoksi 1952. Ei siis ihme, että Aallon toimisto on suunnitellut Rovaniemen keskustan.


Lokakuu

Läskikapinan innoittamana ryhdyin penkomaan Leonard Järvelinin historiaa. Muistin hämärästi lapsuudestani hänet, jotain Neuvostoliitosta siinä oli. Kyselin lisää Torniossa vielä elävältä Elli-tädiltäni. Hän kertoi, että Leonard eli Leke oli mennyt sinne ja jättänyt vaimonsa ja pienen lapsensa sinne ja karannut Suomeen.
Lähdin arkistoon ja löysin Leken. Tein hänestä kunnianpalautuksen. Hän todellakin meni naapurimaahan viiden miehen porukassa Kemistä hiihtäen rajan yli, n 350 km. Tutustui ja perehtyi vakoilumielessä oloihin. Talletti kaiken päähänsä. Näytteli kiihkokommunistia, niin että pyydettiin vakoilijaksi Suomeen. Venäläiset saattoivat rajalle. Eksyi nälässä ja marraskuun kylmässä ja kosteassa. Oli lähellä menehtyä suomalaismetsään. Löysi talon, josta viranomaiset hakivat, pidättivät, kuulustelivat ja toimittivat vankilaan pariksi vuodeksi. Hän paljasti Neuvostoliitossa tapahtuvan vallankumouksen valmistelun kuulustelijalle. Vankilan jälkeen hän palasi kotiseudulleen, löysi vaimon Alatorniolta, tätini Hellin, avioitui ja syntyi poika Kari 1940, minun yksi leikkitoverini.
Lekestä tekemäni nettikirja löytyy tästä: http://leonardjarvelin.blogspot.fi

Filosofian tohtori historian dosentti Matti Lackman on kirjoittanut Läskikapinan johtajasta Jahvetti Moilasesta 1993 poliittisen elämäkerran. Oulun historiaseura julkaisi sen samana vuonna.
Lackmanin tutkimuksen mukaan Kuolajärven läskikapinan nimellä kulkeva tapahtuma saattoi olla kostoisku valkoisten Karjalassa tehdyille hyökkäyksille. Sen alkuun saattaja lienee ollut Eino Rahja neuvottelussa 18.1.1922. Lähetetään aseistettu joukko kansannousun järjestämiseksi Pohjois-Suomessa. Päätös SKP:n rahoittamasta iskusta lienee tehty jo joulukuussa 1921. Suuremmista kapinahankkeista oli luovuttu.
Asekuljetuksiin ryhdyttiin ehkä jo marraskuussa 1921, Alakurtin raja-aseman päällikkö alikersantti Nieminen oli mukana ja näin saatiin raja auki. 
Moilasen johtamaan Sissijoukkoon kuului 13 miestä. Nämä ylittivät hiihtäen rajan 29.1.1922, aseet kuljetettiin hevosilla  majoittuivat Värriöön illalla 1.2. Toiminta alkoi seuraavana aamuna klo 4. Tästä eteenpäin Läskikapina-kirjassa on tarkka selostus.
rajan yli Neuvostoliittoon meni sissijoukon mukana 258 henkilöä, mukana 15 naista ja 9 lasta. Pakkasta kerrotaan olleen noina päivinä 40 astetta.
1930-luvulla alkoivat Stalinin vainot, joissa Jahvetti Moilanen ja moni muu suomalainen ammuttiin pikatuomioiden jälkeen. 
Muutama suomalainen karkasi kävellen rajan takaa Suomen puolelle, tilanteen paljastuttua. Tiedossani on kemiläisveljekset, Leonard ja Gustav. Heiltä jäi perheet Neuvostoliittoon. Suomen puolella heidät pidätettiin ja kuulusteltiin. Veljekset menivät uusiin naimisiin Suomessa, tunsin henkilökohtaisesti Leonardin pojan, joka syntyi 1940.


Syyskuu 

Tämä kirja on romaani, jossa kirjoittaja nojaa pitkälle tapahtuneisiin tosiasioihin.
Läskikapina 1922
Luin Uula Aapan eli Aleksi Väänäsen kirjan läskikapinasta, kirjan nimi on Sallan kapina. Se on kommunistien yritys vallata koko Pohjois-Suomi yhdeksi Neuvostoliiton maakunnaksi tai lääniksi. Sitä yritettiin ensin kommunistien yhteispohjoismaisena hankkeena Ruotsista käsin, Norja mukaan luettuna, mutta se paljastettiin ja se kuivui kasaan. Sen jälkeen Neuvostoliitossa oleilleet suomalaiset punaiset ryhtyivät yksinään yritykseen. He lähettivät aseita rajan yli kolmen hevoskuorman verran. Se onnistui yhden raja-alikersantin tuella. 

Aseet toimitettiin aina Rovaniemelle asti kenenkään tietämättä. Kommunistit olivat yhteyshenkilöidensä välityksellä valmistelleet kansannousua, jonka piti alkaa 2.2.1922. Se alkoi vain Värriön hakkuualueella eikä muualla tapahtunut mitään liikehdintää. Värriössä kapinan johtaja Jahvetti Moilanen julisti Pohjois-Suomen punakapinan alkaneeksi amerikkalaisen läskilaatikon päällä seisten. Sitä ennen hakkuualueen johtomiehet oli pidätetty. Kapina jatkui siten, että metsäyhtiöiden irtain omaisuus ja rahavarat, aseet ja hevoset rekineen anastettiin. 

Kapinakolonna kiersi muitakin hakkuupaikkoja omaisuutta ja miehiä keräten. Puhelinlinjoja katkaisten rajavartiosto ei tiennyt tapahtumista ja näin muutama sata miestä ja hevosta vei kaiken mukanaan rajan yli Neuvostoliittoon. Sallan suurehko rajavartioasema yllätettiin myös ja aseman päällikkö Jalmari Id suostui kapinajohtajan vaatimukseen, että takaa-ajoon ei ryhdytä ennen kuin 12 tuntia on kulunut. Viimeisestä suomalaiskylästä lähti kolonnaan vielä viisi perhettä jättäen omaisuutensa ja karjansa silleen 40 asteen pakkaseen. Rajapäällikkö Id sai arestirangaistuksen toiminnastaan. Pohjois-Suomi jäi valloittamatta. 

 Petsamon vakoilu 1939
Läskikapinan Sallan rajakomppanian päällikkö Jalmari Id oli saanut 42 vuorokauden arestirangaistuksen suostuttuaan kapinallisten vaatimaan peräänajon viivyttämiseen 12 tunnilla. Id nimitettiin Petsamon rajakomppanian päälliköksi 1935. Hän oli tässä vaiheessa vaihtanut sukunimensä Pajakaksi.

Pajakka päästi Petsamossa työkurin höltymään. Pajakka avasi liikekannallepanokirjeen 1935 luvatta. Samoin hän avasi muita kirjeitä luvatta. Työraportoinnit loppuivat. Maattivuonon kylästä tehtiin luvattomia rajanylityksiä, jotka paljastuivat 1939. Puhelinlinjalla pytyttiin seuraamaan vartioaseman puhelinliikennettä. Valtiollinen poliisi Valpo aloitti elokuussa kuulustelut Kemissä. Etsivä Sulo Auer, Kemin kauhu oli kuulustelijana uhkaillut ja kiduttanut tunnustuksia.
Lokakuussa 1939 Valpo pidätti Petsamosta 114 ihmistä. Operaatiota johti maaherra Kaarlo Hillilä. Heidät kuljetettiin Kemiin kuulusteluja varten. Merisaamelainen Uula Haltta tunnusti hiihtäneensä pari kertaa Neuvostoliittoon vakoilijana. Haltta ilmiantoi myös rajan päällikön Pajakan ja muita rajavartijoita. Nämä olivat olleet naapurin luona pari päivää juhlimassa. Pajakka oli tämän jälkeen luovuttanut tietoja rahaa vastaan.
Valpo pidätti tämän jälkeen 29.10.1939 kymmeniä henkilöitä Petsamossa, mm Pajakan ja hänen alaisiaan. Maaherra Hillilä, Valpon päällikkö Paavo Säippä ja sisäministeri Urho Kekkonen olivat 4.11.1939 Kemissä. Etsivä Auer halusi saada tunnustuksen Jalmari Pajakalta edellä mainittujen läsnäollessa. Pajakka ei tunnustanut. Auer oli ottanut kiihtyneenä pistoolinsa, ase laukesi ja surmasi Pajakan.
Etsivä Auer tunnusti ampuneensa Pajakan vahingonlaukauksella. Hän sai siitä 8 kuukautta ehdollista. Huhun mukaan Auer olisi ottanut syyn niskoilleen ja oikea ampuja olisi ollut eversti Oiva Willamo. Pajakan alainen vääpeli Siltala kuoli kuulusteluiden aikana joko murhan tai itsemurhan seurauksena.Tapauksesta on kertonut mm Erno Paasilinna, jonka isä oli vielä 1939 poliisina Petsamossa.
Vakoilujutun asiakirjat julistettiin salaisiksi vuoteen 2013 saakka.



Elokuu
Krauss päätyy toteamaan, että meidän Universumimme kaltainen universumi, jossa tyhjällä avaruudella on positiivinen energia, ei voi olla stabiili. Sen täytyy lopulta siirtyä tilaan, jossa avaruuteen liittyvä energia on negatiivinen. Silloin Universumimme romahtaa pisteeksi, palaa kvanttiusvaan, josta oma elämämme on saattanut alkaa. Jos nämä perustelut pitävät paikkansa, Universumimme katoaa yhtä nopeasti kuin se todennäköisesti syntyi.
On monta jos-sanaa vielä, ymmärrettävästi, jos Krauss ajattelee Universumimme lakkaavan olemasta usean sadan miljardin vuoden päästä, aurinko jo sitä ennen 50 miljardin vuoden  päästä.


17.3.2014  Cambridgessa Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä kertoi onnistuneensa tekemään havaintoja universumin inflaatiosta.
Maailmankaikkeus laajentui pian alkuräjähdyksen jälkeen hyvin nopeasti. Eksponentiaalisesta laajenemisesta eli inflaatiosta kertoo kosmisessa taustasäteilyssä havaittu niin sanottu B-moodin polarisaatio.

Tutkijoille tuli yllätyksenä, että hyvin heikoksi arvioitu B-moodin polarisaatio näkyi havainnoissa selvästi oletettua voimakkaampana. "Aivan kuin olisimme etsineet neulaa heinäsuovasta, mutta löysimmekin sorkkaraudan", kuvailee löytöä Clem Bryke Minnesotan yliopistosta.

Löydön myötä saatiin ensimmäinen vahvistus Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian ennustamista gravitaatioaalloista. Painovoima-aaltoja on yritetty havaita vuosikymmenien ajan.
Avaruuden halki kulkiessaan gravitaatioaallot saavat avaruuden puristumaan kasaan, mistä jää jälki kosmisen taustasäteilyn polarisaatioon.

Havainnot tehtiin Etelämantereella sijaitsevalla BICEP2-teleskoopilla. Kosminen taustasäteily on sähkömagneettista säteilyä, joten siinä esiintyy polarisaatiota samaan tapaan kuin valossakin.
Signaalin löytäminen on ollut kosmologian tärkeimpiä tavoitteita.

Inflaation ansiosta maailmankaikkeus laajeni niin nopeasti, että pienet alueelliset erot lämpötiloissa ja tiheyksissä pääsivät voimistumaan ennen kuin ne ehtivät tasaantua. Kosmisen inflaation ansiosta maailmankaikkeuteen syntyi galakseja, tähtiä ja planeettoja - ja ennen pitkää myös elämää.

Hawking kertoi heinäkuussa Independentissä olevansa sitä mieltä, että meidän suurin kysymyksemme on, onko avaruudessa muita planeettoja, joilla on älyllistä elämää.

Krauss totesi kirjassaan Universumi tyhjyydestä, hänen esittämänsä kuva tulevaisuudesta on kuin Dickensin Joulutarinan kolmannen haamun esittämä. Tulevaisuus saattaa olla tällainen. Koska meillä ei ole aavistustakaan, mistä tyhjää avaruutta halkova pimeä energia on peräisin, emme voi olla varmoja, että se toimii kuin Einsteinin kosmologinen vakio ja pysyy vakiona. Ellei näin tapahdu, Universumin tulevaisuus voi olla hyvin erilainen. Laajeneminen ei ehkä kiihdy enää vaan hidastuu ajan mittaan niin, että kaukaiset galaksit eivät katoakaan.

Heinäkuu

Stephen Hawking sanoo, että tärkeimpiä havaintoja ovat olleet pienet epätasaisuudet kosmisessa taustasäteilyssä, ne ovat kuin luomisen sormenjälkiä. Niistä poikkeamista kasvoivat galaksit, tähdet ja muut rakenteet. Maailmankaikkeus on reunaton. Saatamme saada tietoa siitä, onko se täysin suljettu ilman alkua ja loppua.

 Universumin synnystä olen yrittänyt ottaa selvää. Käytettävissä on ollut nämä oikealla olevat kaksi kirjaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että nykytiedemiehet ovat lähes poikkeuksetta tulleet käsitykseen, että 13,7 miljardia vuotta sitten tapahtui Big Bang tyhjässä avaruudessa. Todistusaineisto on vahva, mutta ei silti vielä sataprosenttinen. Esimerkiksi Lawrence Krauss toteaa kirjassaan, näkemämme rakenteet, kuten tähdet ja galaksit, syntyivät tyhjyydestä kvanttifluktuaatioiden kautta. Kun tällainen pieni alue laajenee hurjasti, kvanttivaihtelut jähmettyvät ja muuttuvat tiheyden vaihteluiksi. Aine kerääntyy lopulta tähdiksi ja galakseiksi. Tätä sanotaan inflaatioksi.
Douglas Adams on sanonut, että "avaruus on suuri. Tosi suuri. Et uskokaan, kuinka valtavan, suunnattoman, pyörryttävän suuri se on."
Amerikkalaiset lähettivät luotaimen, jonka nopeus oli 45.000 km/h, sillä meni lähes 10 vuotta päästä kuvaamaan läheltä planeettaa Pluto. Pluto kuuluu meidän galaksiimme, jonka nimi on Linnunrata. Galakseja on miljardeja.

Kesäkuu

Krauss yrittää saada selville sitä, miten kaikki päättyy, jos päättyy. Elämme tyhjyyden hallitsemassa Universumissa. Galaksit ja tähdet syntyivät tyhjyydestä. Jokaisen kappaleen keskimäärräinen newtonilainen painovoimaenergia on nolla. Olemme elämän tulevaisuuden kannalta ehkä pahimmassa mahdollisessa Universumissa, jos kaikki tämä on totta. Eisteinin mukaan Universumi oli staattinen ja ikuinen. Nykytukijat ovat sitä mieltä, että Universumi laajenee, mitä siitä seuraa. Galaksit siirtyvät ulottumattomiin. Auringon arvioidaan sammuvan viiden miljardin vuoden kuluttua. Krauss on esittänyt teoriansa Yhdysvaltain kongressille kosmologian tutkimuksen rahoituksen turvaamiseksi. Konressiedustajien mielestä kaksi vuotta on jo pitkä aika, saati sitten 2 biljoonaa vuotta.


Toukokuu
Uusi kirja Hitlerin pohjoinen rintama kuvaa Lapin sotaakin asiakirjojen avulla. Kirjan tekijä Bob Carruthers kertoo, että Hitlerin pääesikunta oli arvioinut, ellei  se saa 20. Vuoristoarmeijaansa pois Suomesta ennen odotettavissa olevaa brittien hyökkäystä, se kärsisi raskaat tappiot. Pohjois-Suomen miehitys ei enää muutenkaan vaikuttanut tarpeelliselta ainakaan nikkelin takia. Armeijan yksikköä tarvittiin muutenkin Norjan puolustuksessa. Näin se päätettiin siirtää 1.3. Norjaan. Miehiä oli siirrettävänä 200.000, kalustoa hirmuinen määrä.

Marbellaan lähtö 7.5. viikoksi. Golfkaverini on siellä ollut jo muutaman viikon. Tutustuminen Sevillan kaupunkiin, matkalta odotetaan paljon. Matkalukemiseksi Hitlerin pohjoinen rintama. Englantilaisen kirjailijan teos perustuu alkuperäisiin asiakirjoihin. Kirja ilmestynyt 2013.

Maaliskuu-Huhtikuu
Korjausrakentamista pihalla,  Varasto renkaita ja puutarhakaulusteita varten. Aikaa kului runsaasti. Tyttären keinun maalaus ja pihapöydän ja istuinpenkin rakentaminen ja maalaus. Pojan luona Rovaniemellä pojanpojan pöytälevyn suurentaminen ja maalaus sekä pyykkitelineiden rakentelu ruuanlaiton ja harrastuksiin kuljettamisen ohessa parin viikon ajan vanhempien ollessa ulkomailla.

Helmikuu

26.2. Torstai. Kylpyhuoneen ja saunan korjaaminen on edennyt lähes suunnitelmien mukaan. Putkiurakoitsijalla on ollut sairauksia, joiden takia viivästystä tulee muutama päivä, mutta sähkömies ja puuseppä käyvät vielä tänään. Valmistumispäivä sopimuksen mukaan on huominen, minun syntymäpäivä. Minun pitää suojata lauteet parafiiniöljyllä ja pienentää yksi kaappi. Tänään asennetaan suihkuseinä. Kasvonpesuallas ja sen alla oleva kaappi ovat asentamatta, odottavat putkiurakoitsijan toipumista.

Tammikuu

15.1. Torstai. Troikka-kirjasta selviää seuraavaa:
Mannerheimin murharyhmä jäi kiinni. Murhaajaksi valikoitunut tiesi kolmen muun palaavan yöjunalla Helsingistä Viipurin kautta Neuvostoliittoon. Poliisi väijyi joka ilta lähtevän junan ja 21.4. ryhmää kuljettanut juna lähti liikkeelle. Puolen tunnin kuluttua, ehkä Järvenpään paikkeilla tapahtui pidätys. Suomalaiset bolsevikit saivat syytteet valtiopetoksesta, maanpetoksesta ja murhahankkeesta. Yksi sai 12 vuotta kuritushuonetta, yksi kymmenen ja murhaamaan valittu kuusi vuotta. Yksi jäi tuomitsematta ja koska häntä pidettiin ilmiantajana, hänet tapettiin jouluaattona 1920 kirjan mukaan.

12.1. Maanantai. Kotona alkoi kylpyhuoneen ja saunan täydellinen korjaus.

11.1. Sunnuntai.
1918. Punaisten ylipäällikkö Mannerin puoluetoveri ja SKPn perustajajäsen Eino Rahja oli ollut Leninin turvamies. Hän sai Leniniltä 1918 luvan perustaa Pietariin sotakoulun kasvattamaan komentajia Suomen vallankumousta varten. Lenin laittoi yhden ehdon. Rahjan pitää toimia koulun johtajana. Rahjasta tuli komissaari. Rahjan kasvatus koulussa perustui vihaan. Te opiskelette vihaa. Te luette Venäjän historiaa, te luette vihan historiaa. Te ette piirrä karttoja, te piirrätte reittejä Neuvosto-Venäjän ja sen vihollisten välille. Te juotte vihaa, te syötte vihaa. Te viette Afrikan ja Aasian villeille vihan sivistystä. Ja kun teidän elämänne loppuu, teidän haudallanne kukkii ikiviha.

Viha on Venäjällä muuttunut rakkaudeksi, ainakin jos uskomme Vladimir Putinia. Ehkä se on vain puhetta, harhautusta, mene ja tiedä.

9.1. Perjantai. Jari Tervon kirjoista vuorossa on ollut Troikka. Siitä kaivoin esille itselleni uutta tietoa. 

SIITÄKIN OLI KYSYMYS 1917-1918 

Eduskunnassa SDP:llä oli yksinään enemmistö keväällä 1917. Puhemieheksi valittiin SDP:n puheenjohtaja Kullervo Manner. Heinäkuussa 1917 eduskunta hyväksyi valtalain. Venäjän väliaikainen hallitus Suomen konservatiivien pyynnöstä kuitenkin hajotti eduskunnan. 

Mannerista tuli perustuslaillisen vastarinnan johtaja. Hän kieltäytyi tunnustamasta hajotuskäskyä. Hän kutsui eduskunnan koolle. Venäläiset santarmit estivät sen. Myöhemmin syksyllä tuli uudet vaalit. SDP ei saanut enää enemmistöä.

Sosiaalidemokraatit väittivät Mannerin eduskuntaa edelleen ainoaksi lailliseksi. Alettiin suunnittelemaan vallankaappausta Mannerin johdolla. Manner oli suositellut Leninille Suomen itsenäisyyden tunnustamista.

Kun Suomen sisällissota alkoi 28.1.1918 kansanvaltuuskunnan eli punaisen hallituksen puheenjohtajaksi tuli Manner ja 10.4. Manner nimettiin punaisen Suomen johtajaksi ja punakaartin ylipäällikköksi diktaattorin valtuuksin.

Kun tappio tuli, Manner pakeni 25.4. muiden kansanvaltuutettujen kanssa Neuvosto-Venäjälle.

Mannerheim voitti. Manner jäi toiseksi.

2014  



Joulukuu
22.12. Maanantai. Talvipäivän seisauspäivä, lyhin päivä vuodessa. Aurinko nousee Helsingissä klo 9.24 ja laskee 15.13. Päivän pituus on siten 5 tuntia ja 49 minuuttia. Oulussa  päivän pituus on vain 3 tuntia ja 35 minuuttia. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.Timo K. Mukkan kirjat Tabu ja Täältä jostakin/LauluSipirjan lapsista tuli noudettua kirjastosta. En ihmettele, jos hänestä lestadiolaiset eivät Pellossa pitäneet. Kirjoissa käsitellään runsaasti nuoren miehen aikuistumiseen liittyvää. Toisaalta Laestadius itsekin käsitteli aihetta ja siksi osasi myös suhtautua realistisesti. Seuraajat ehkä ovat tiukempia.

Lapin kirjailijoita suosiva linjani jatkuu, hain Jari Tervon kirjan joulunpyhiksi, se on Troikka.  Takakansi lupaa, että sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan. Kirja kertoo kolmesta punaisesta, jotka pakenevat Pietariin 1918 ja palaavat Suomeen 1920. Näitten poikain seikkailuista.



17.12. Keskiviikko.

Kirjailija Timo K. Mukan syntymäpäivänä. Aukko sivistyksessä, en ole lukenut vielä yhtään Mukan kirjaa, lupaan paikata aukon lähiaikoina, jos ja kun aikaa tulee. Vasemmalla Timo K:n elämän tärkeät kohdat.

13.12. Lauantai. Paluu eilen Rovaniemeltä, missä vierailin maakuntakirjastossa kirjailija Timo K. Mukan 70v näyttelyssä.  Mukka oli lahjakas taiteilija ja runoilija. Hän menehtyi sydämen vajaatoimintaan 1973. Mukan teoksesta Maa on syntinen laulu on tehty elokuva. Mukka olisi täyttänyt 17.12. seitsemänkymmentä vuotta.

Marraskuu
30.11. Sunnuntai. Suomen TALVISOTA Neuvostoliittoa vastaan alkoi tasan 75 vuotta sitten.
Sen kunniaksi lainaan Tervon Myyrästä faktafiktiota näin: (Urho Kekkonen tapaa Stalinin kahden kesken Kremlissä huhtikuussa 1948) Stalin katsoi tarkkaan. Hän ei välittänyt vaivaantumisestani, hänen ei varmaan ollut tarvinnut välittää muitten tunteista pitkiin aikoihin. Hän oli niitä miehiä, jotka suhtautuivat tunteisiin kuin säähän. Ne tulivat ja menivät, jättivät jälkeä yhtä paljon kuin pilvi kallioon, niihin ei kannattanut haaskata aikaa, ellei ollut lähdössä vesille. Hän tutki minua eikä vain huvitellut tekemällä oloani epämukavaksi.
 "Monenko miljoonan ihmisen kuolemasta pidätte minua vastuullisena, herra kakkosmies?" 
Maistoin viiniä koska minun piti saada kasvoilleni sivistynyt ilme. Puun takaa päin naamaa. Harrastiko hän tätä myös politbyroon kokouksissa? Kun Spartakin huono materiaalitilanne, nuorison vetelyys, sitkeä ummetus, kokin vimma marinoida kaikki jäniksestä vuoheen, atomipommihankkeen nykytilanne ja vanhojen miesten sietämättömät pissavaivat on turistu, kuuluu leppoisa huokaus, piipun sytyttelyä ja puhe leviää saliin samanaikaisesti muhevantuoksuisen savun kanssa. (Stalin oli 70, Kekkonen 48, neuvottelut yya:sta)


28.11. Perjantai. Kirjastosta onnistuin saamaan kaksi Tervon tiiliskiveä, Livohka ja Myyrä. Livohka, joka on saanut nimensä tai päin vastoin posiolaisesta ravintolasta, selasin sen verran, että siinä näyttäisi olevan erilaisten henkilöhahmojen kuvauksia kahdessa kirjasta Pyhiesi yhteyteen ja Tuulikaappimaa. Kaikista tulee persoonia, kun joutuvat Tervon käsittelyyn, jokaisessa on jotakin erinomaista hyvää tai myös huonoa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.
Myyrästä katsoin alun, jossa Urkki on ensimmäisillä sivuilla, se oli tuttua, koska olin lukenut samat asiat Kekkos-kirjoista. Hyviä vertauksia: Muukkosen pielavetinen leskiakka kumarsi hameensa puoliselkään, näytti meille tammipakkasessa halkipallonsa ja sitä aarretta ennen näkemättömät pojat kajahtivat nolonpunaan niin että suu kuivui ja reisien karvat johtivat sähköä.


17.11. Maanantai. Jari Tervon ensimmäinen romaani ilmestyi jo 1992 eli 22v sitten. Neljä kaveria tekevät retken Rovaniemeltä Sodankylään, Tervolle tutuissa maisemissa, niistä on tavallaan helppo kertoa maisemallisesti. Se silti vaatii kertojaltaan taitoa ja osaamista. Tavallaan matkalla ei tapahdu juuri mitään, ainakaan monen mielestä. Mutta Tervo saa tapahtumaan vaikka mitä.





16.11. Sunnuntai. Tervon romaanissa on erikoinen sukutarina. Päähenkilön äiti joutuu murhatuksi ja murhaaja löytyy vankilasta, jossa tämä istuu tuomiota muista murhista. Taitavasti päästään lopussa löytämään murhattu äitikin. Jaa mutta tätähän ei saanut paljastaa vai saiko. Se ei ole niin tärkeää, se on tärkeää, että kerronta on mukaansa tempaavaa. 



Lokakuu
27.10. Maanantai. "Vakoiluhommissa kaikki on salaista eikä sitäkään saa paljastaa, että kaikki on salaista. Tuntuu näin jälkikäteen selvältä, että sinä tiesit minua paremmin mihin kaikkeen meidän oletettiin suostuvan, kun me ryhdyttiin vallankumouksellisten kaarteihin... Meille opetettiin venäjän kieltä, Neuvostoliiton perustuslakia, puolueen historiaa marxilaisuutta, Leninin elämäkertaa ja aritmetiikkaa... Vuoden 1942 puolella parikymmentä meitä yliloikanneita ängettiin junaan ja siinä jyskytettiin viikko. Tultiin Moskovaan ja meno vilkastui vapaammaksi. Mentiin elokuviinkin. Sieltä matkustettiin parinkymmenen kilometrin päähän Pionerskajan vakoilukouluun jota ympäröi lankkuaita. Portilla istuskeli vartiomies mutta tuntui, että se esti sisäänpääsyn eikä ulos... Ei minulta kysytty haluanko vakoilijaksi." (Ohrana, Jari Tervo 2006)

15.10. Keskiviikko. "Mukka pysähtyi ravintola Sampon portaitten juurelle. Kävelin ohitse ja näin hänen huohottavan. Se keräsi voimia noustakseen kahdeksan porrasta. Lunta oli tarttunut partaan jossa juoksi tumman seassa harmaita raitoja. Tukka oli pitkä eikä hän ollut joutanut sitä pesemään. En ehtinyt valmistaa luontevaa ilmettä kun hän vilkaisi minua."
Timo K. Mukka kuoli viisi päivää tuon jälkeen. Mukka oli Jari Tervon idoli kirjansa mukaan.

13.10. Maanantai. Revontultentie. Olen niin usein kuitenkin kulkenut tiellä, että pakkohan se oli Jarin kirja hankkia. Luin siitä jo ahmimalla alkua, tuttua Tervoa se on. Se poika on ollut kaukaa viisas, toisin kuin monet muut. Kirjoittanut päiväkirjaa, pojathan sitä eivät juuri ole tehneet, eivätkä kait vieläkään. Kirjoittaessa kehittää itseään ja laittaa itsensä historiaan omassa ympäristössään. Päiväkirjan ympärille voi sitten myöhemmin kehittää romaanin, kuten Jari nyt on tehnyt. Olispa joku pitänyt sota-aikana päiväkirjaa vaikkapa samassa kaupungissa. Mutta silloin on ollut paljon muuta touhua. Orankivaara ja Mukka esiintyvät, toinen on oikeasti ja toinen keksitysti.

5.10. Sunnuntai. Paljon menetettiin 1944 useamman kuukauden sotimisella. Herrat olivat erimielisiä siitä, kuka voittaa sodan: Saksa vai Neuvostoliitto.
Jo vuoden 1943 lopulla saatiin rauhanehtojen päälinjat. Urho Kekkonen oli sitä mieltä, että sen paremmaksi ehdot eivät tule, jos sotaa jatketaan, koska hänen mielestä Saksa tulee häviämään sodan. Mutta toiset olivat sitä mieltä, että yhdessä Saksan kanssa jatketaan.
Vuoden 1944 alussa USA:n, Englannin ja Ruotsin lehdistössä oltiin Suomen erillisrauhan puolesta. Neuvostoliitto tuki sitä pommittamalla kaupunkeja. Kekkonen: "Ryssän ehdot ovat ankarat, mutta kuka takaa, saammeko myöhemmin sellaisiakaan." Kekkonen oli rivikansanedustaja ja 22.6. hänet valittiin rauhanopposition johtoon. Hän jäi maalaisliiton ryhmässä lähes yksin ja lopulta hänet erotettiin ryhmästä mielipiteittensä takia.
Normandian maihinnousun aikaan 6.6. Neuvostoliitto hyökkäsi kannaksella ja valtasi Viipurin 20.6. Linkomiehen hallitus haki vielä tukea Saksasta. Se sai sitä sen jälkeen, kun Ribbentrop kävi Suomessa ja painosti Rytin allekirjoittamaan Hitlerille kirjeen, jossa lupasi Suomen taistelevan Saksan rinnalla. Apua tuli, mutta aivan liian myöhään. Pakolaishallitustakin jo suunniteltiin Tukholmaan ja hallituksen vaihtamista, jolla päästäisiin irti juuri tehdystä sopimuksesta.
Neuvostoliitto siirsi joukkoja Berliinin rintamalle ja lopetti 12.7. Kannaksen offensiivin.
Mannerheim suostui 28.7. valtionpäämieheksi. Ryti erosi ja Mannerheim vannoi valan 4.8.

Neuvostoliitto edellytti rauhanehtojen hyväksymistä 2.9. mennessä. Suomi lopetti sodan 4.9. ja Neuvostoliitto 5.9. Valtuuskunta matkusti Moskovaan 6.9. ja välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9.


3.10. Perjantai. Tutustumiskohteena Lohen sukulainen. J. Suomen kirja Kekkosesta ilmestyi 2010. Lohen sukua, niin kuin minäkin: Vastavirrassa se veri punnitaan.
Juhani Siljon runo Vastavirtaan lienee ollut Kekkosen mieliruno, josta hän löysi itsensä:

Vastavirtaan nousee lohen suku...
miss' on vahvin vastavirran juonne!
Missä vaahto kuohuu kuumimmin,
poreet kuplii, pyörteet nousee, vaipuu,
missä toiset myötävirtaan taipuu,
- sinne lohen luonto alttihin!

Syyskuu
16.9. Keskiviikko. Hain kirjastosta Juha Pohjosen kirjoittaman kirjan Rajan ensimmäinen 
kenraali, somerolla syntynyt Fredrik Järnström. Järnström lähti sisällisotaan melko vanhana 48v ehkä siksi, että punaiset surmasivat hänen veljensä. Hänet määrättiin 2.4.1918 Tornion reservipataljoonan komentajaksi majurina. Pataljoona oli koottu Lapin läänin alueelta Tornioon ja se lähetettiin 21.3.1918 Seinäjoelle ja edelleen rintamalle. Siihen liitettiin Oulusta pari komennuskuntaa. Pataljoona joutui Lempäälän ja Vesilahden rintamalle ankariin taisteluihin. Valkoisten tehtävänä oli estää etelästä pyrkivien punaisten apujoukkojen pääsy Tampereelle. Punaisten vastarinta murtui 10.4. Lempäälässä, Tampereella se oli murtunut 5.4. Pataljoona siirrettiin junalla Tampereen läpi Satakunnan rintamalle. Taistelua avitti punaisilta vallattu panssarijuna, mutta vasta 25.4. länsirintamalla saatiin taistelut päätettyä ja päästiin siirtymään itärintamalle.

11.9. Torstai. Vierailin luokkatoverini luona Lempäälän terveyskeskuksessa. Hän on maannut kuukauden siellä, koska jäi Lidlin kaatuneen raskaan seinän alle ja jalka murskaantui. Jalkaa on korjailtu ja varpaat liikkuvat, toiveet ovat korkealla.

7.9. Sunnuntai. Lainaan Lasse Lehtisen artikkelista vuodelta 2007 tämän: 

"KGB:stä ei lähdetä milloinkaan eläkkeelle.  Loikkareiden palkka on kuolema, smert spionam." "Ei ollut sattuma, että Stepanov nosti vanhoista hyvistä tuttavuuksistaan esille Ilkka Kanervan. Samaan hengenvetoon hän varoitti Suomea liittymästä Natoon. ”Jos Suomi liittyy Natoon, Venäjän on pakko katsoa suhteita uudelleen.  Ei Venäjä voi sitä ohimennen sivuuttaa."

Suomen olisi pitänyt liittyä Jeltsinin aikana Natoon yhdessä Baltian, Puolan, Tsekin jne kanssa.

Nyt tällaisen ison ryhmän kerääminen on vaikeampaa, yksin ei juurikaan voi yrittää.

2.9. Tiistai. Miksi on maili käytössä? Se on vanhaa Rooman perintöä, se on tuhat askelta, latinaksi milia passuum ja englanniksi thousand paces. Ihmeellistä, että kuitenkin 1000, miksi ei vaikka 1219. Maili oli myös 5000 jalkaa. Jalka ja askel olivat käytännöllisiä, ne olivat aina mukana jokaisella. Roomalaiset veivät mitat Englantiin.
Englannissa oli käytössä furrow eli vako eli auranjälki ja furlong, joka oli 660 jalkaa, noin 201 metriä. 
Kuningatar Elisabet I päätti, että englannin maili on 8 furlongia eli 1609 m, ihan tarkasti 1609,344 metriä. Se on myös 80 ketjua, 1760 jaardia, 5280 jalkaa ja 63360 tuumaa. 
Englantilaiset ovat olleet erityisen osaavia näiden järjestelmien laadinnassa. Punta saatiin 10-järjestelmään vasta 1971. Ilmeisesti keinottelijat olivat laatineet aikaisemmat, että tavallinen kansa ei niin helposti ymmärtäisi rahan päälle.
Yhdysvalloissa on hieman eri maili, se on 1609,347 metriä.
Kyllä sielläkin kymmenjärjestelmä olisi poikaa. Mutta kun tietokoneet laskevat kaiken nykyään, se on lähes sama, mikä järjestelmä on. Mutta hankaluuksia on tullut ja tulee vastaisuudessakin eri järjestelmien välillä, että suhdeluvut tulevat aina oikein. Fox näytti lentokoneen pakkolaskun Kanadassa, joka johtui polttoaineen tankkauksessa tapahtuneista virheistä, kun kilogrammoja ja paunoja muuteltiin väärin ja polttoaine loppui jo puolessa välissä matkaa.

1.9. Maanantai. Lisäsin Sisällissotablogiin oikealle alimmaksi Saksan vallankumouksen 1918, josta ei synytynyt kuitenkaan sisällisotaa ehkä johtuen sotaväsymyksestä. Sotaa oli käyty jo neljä vuotta. Sisällissotablogi on tässä: http://uprisingcivilwar.blogspot.fi/

Elokuu.
28.8. Torstai. Luin tänään vanhasta Timen magazinestä alla olevan uutisen Moskovasta 6.11.1939: (10 päivää myöhemmin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen)

Last week the Finnish delegation to Moscow went home with corns and cool heels on its diplomatic feet from having patiently attended the Soviet Foreign Office, but with considerable pride in its heart in not having yet knuckled under to the U.S.S.R. After four days without so much as seeing either Joseph Stalin or Foreign Commissar Viacheslav M. Molotov, but having made it clear that there were some things that could not be surrendered, even by the weak to the strong, the delegates left for Helsinki. Negotiations, indefinitely postponed, apparently broke down on Russia's demands for a naval base at or near Finland's best port, Hangö. "What would the English think," asked Finnish Foreign Minister Eljas Erkko, "if the Isle of Wight were in foreign hands, or Americans if Sandy Hook were in the same position?" Next move, he said (without guessing whether it would be diplomatic or military) would be Russia's.

Russia's box score in her eight weeks' game of aggression: gained by kicking: one (Poland); gained by rushing: three (Lithuania, Latvia, Estonia); fumbles: one (Turkey); lost on downs: one (Finland).

Neuvostoliitto-Venäjä osaa nämä hommat ulkomuistista, meidän pitää muistuttaa.

24.8. Sunnuntai. Tieto, että Einstein ystävä Friedrich Adler ampui Itävallan pääministerin Karl Stürgkhin 1916, ei ole kovinkaan yleinen. Pääministeri oli toteuttanut itsevaltaisen sotilashallinnon maassa. Adler oli luopunut Sveitsissä yliopisturasta ja palannut kotimaahansa 1912 toimiakseen sosialidemokraattisena poliitikkona, kirjailijana ja päätoimittajana. Adler järjesti lokakuussa 1916 mielenosoituksia uusien vaalien järjestämiseksi. Pääministeri kielsi mielenosoitukset. Silloin Adler meni pääministerin illallispöytään, huusi Alas absolutismi, me haluamme rauhaa ja ampui pääministeriä kolmesti päähän.
Einstein halusi puolustaa ystäväänsä antamalla myönteisiä lausuntoja, vaikka Adler ryhtyi laatimaan suhteellisuusteoriaa kumoavaa selvitystyötä. Kuolemaantuomitun Adlerin tuomiota muutettiin elinkautiseksi ja lopulta armahdettiin. Adler vapautui ja julkaisi tutkimuksestaan laajan kirjan, jota Einstein tuskin luki. Adler oli aikoinaan luopunut professuurista Einstein hyväksi ja tästä oli syntynyt kiitollisuuden velkaa. Einstein: Olkoon itävaltalaisille ikuiseksi kunniaksi, etteivät tappaneet Adleria. Näin Fölsing Einsteinin elämäkerrassa.

22.8. Perjantai. Lentokoneiden lento-ominaisuuksien kehittelyyn osallistuminen ei ole yleisesti tunnettu Einsteinista. Lentokoneiden siivet ensimmäisen maailmansodan aikana muistuttivat silityslautaa, koneet eivät pysyneet kauaa ilmassa. Einstein kirjoitti kesällä 1916 tutkimuksen Veden aaltojen ja lentämisen perusteoria. Siinä hän viittaa Bernoullin yhtälöön ja vastaa kysymykseen, miksi lentokoneet pysyvät ilmassa. Hän suositteli lentokoneen siivelle muotoa, josta sittemmin käytettiin nimeä köyryselkäkissa. Patenttivirasto ei hyväksynyt Einsteinin patenttiehdotusta ja Einstein meni tapaamaan lentäjä Paul G. Ehrhardtia. Tämä tarkasteli Eisteinin käsinkirjoittamaa kirjoitelmaa, mutta ei ymmärtänyt siitä muuta kuin, että Einsteinin täytyy olla ilmeisen viisas. Kolmanneksi tiimiin tuli vielä statiikan asiantuntija ja yhdessä nämä ratkaisivat siiven muotoa: yläpuolen pullistuma takaa ilman niin sanottua asetuskulmaa minimaalisen ilmanvastuksen ja maksimaalisen nosteen.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Einsteinin köyrysiivet asennettiin kaksitason runkoon. Lentäjä Ehrhardt: roikuin ilmassa startin jälkeen kuin tiine ankka ja olin tosi iloinen, kun sain pyörät taas maan pinnalle. Siipeen lisättiin vielä asetuskulma, nyt koneesta tuli halvaantunut ankka. Siipi ei vielä ollut täydellinen, työtä jäi seuraavillekin suunnittelijoille, mutta yksi askel oli otettu. Siiven muotoilu pisaramuotoon puuttui.

13.8. Keskiviikko. Tapahtumia viiden päivän aikana: viime perjantaina koulukaverini soitti, että hän jäi Lidlin kaatuneen seinän alle, lauantaina kävin ensin kympin lenkillä, sitten tyttären synttärit ja golfia Hillissä, sunnuntaina rauhallinen hellepäivä, maanantaina puolimaraton ja tiistaina polkupyörällä Helsingin keskustaan ja metrolla takaisin.

7.8. Torstai. Fölsing paljastaa Einsteinista enemmän kuin kukaan muu. Miksi Einsteinista tuli se mikä tuli? Einsteinin oma lahjakkuus, mutta se piti saada esille. Siinä auttoivat insinööri-setä Jacob Einstein ja 21-v lääketieteen opiskelija Max Talmud. Setä opetti matematiikkaa ja Max vei Einsteinille luoonntieteellisiä kirjoja, mm. Aaron Bernsteinin Luonnontieteelliset kansankirjat ja Humboldtin Kosmos-fyysisen maailmankuvauksen luonnos sekä joitakin Darwinin kirjoja, jotka Einstein kävi läpi omatoimisesti. 12-vuotiaana Max toi Albertille tasogeometrian oppikirjan, jonka jälkeen tämä siirtyikin korkeampaan matematiikkaan eikä Max kyennyt enää seuraamaan nuorukaisen ällistyttävää edistymistä.

4.8. Maanantai. Sain kirjastosta Einsteinin elämäkerran, yli 700-sivuisen teoksen, jonka on kirjoittanut tiedetoimittaja Albrecht Fölsing. Kirja on ilmestynyt saksaksi 1993 ja Seppo Hyrkäs on sen kääntänyt suomeksi ja se ilmestyi 2005. Kirjaa on vaikea lukea sen paksuuden takia.
Einsteinin suuruus liittyy fysiikkaan. Ajatukset avaruudesta ja maailmankaikkeudesta, jossa valo kulkee taipuen, olivat vallankumouksellisia. Syvälliset mietteet energiayhtälöstä E=mc2 liittyvät atomipommiin. Fölsing toteaa myös, että satelliitteihin perustuvat ohjausjärjestelmät mahdollistavat ohjusten osumat jopa metrin tarkkuudella suhteellisuusteorian seurauksena.

Heinäkuu.
31.7. Torstai. Time-lehti kertoi tämän viikon numerossa Toisen Kylmän Sodan alkamisesta, tarkoittaen ehkä malesialaiskoneen ampumisesta alkanutta aikaa. Keskeinen sanoma lyhyesti: kun muut maailman johtajat pyrkivät välttämään kriisejä, Putin ruokkii niitä. Kun länsimielinen hallitus tuli Ukrainaan, Putin syöksyi ottamaan haltuunsa Krimin.

22.7. Tiistai. Eräs kiinnostava teksti Einstein oppien pohjalta tehtyjen nykypäivän sovellutuksista löytyy tämän blogin vasemmalta puolelta. Sen tekijä professori Lantto poseeraa viereisessä kuvassa V6 MB:nsä kanssa.
Tiistai oli päiväkirjan kirjoittajan triatlon-päivä, aamulla 10 km juoksua ja illalla ensin 6 km pyöräilyä Kuusijärvelle, siellä kilometrin uinti ja sen jälkeen taas 6 km pyöräilyä.

21.7. Maanantai. Marie Curiesta Einstein sanoi: 'Minun täytyi ihailla hänen inhimillistä suuruuttaan. Hänen voimansa, hänen mielensä puhtaus, hänen vaativaisuutensa itseään kohtaan, hänen objektiivisuutensa ja hänen lahjomaton arvostelukykynsä olivat avuja, jotka vain harvoin yhtyvät samassa ihmisessä. Hän tunsi jokaisena hetkenä palvelevansa yhteiskuntaa, mutta hänen vaatimattomuutensa teki mahdottomaksi omahyväisyyden.'
Huollatin polkupyörämme. Pillen pyörän takaratas jouduttiin vaihtamaan, koska napajarru oli rikki. Minun 15v vanha maasturi tarvitsi hammasrattaiden puhdistuksen ja voitelun. Tänään kävin pyörällä Kuusijärvellä uimassa oman vakioreittini ensi kertaa tänä vuonna.

18.7. Perjantai. Einstein tutustui moniin kiinnostaviin ihmisiin. Hän antoi mainioita luonnehdintoja eräistä heistä. 
Maailmankuulusta turbiiniexpertistä Laurel Stodolasta hän sanoi mm: 'Tämän suurmiehen näkemisen herättämä arkuus haihtui pian tipotiehensä hänen sanoistaan kuultavien hyvyyden ja hienotunteisuuden vaikutuksesta. Hänen vaatimattomuutensa jos mikään masensi keskustelukumppanin. Stodolan pehmeä ja lauhkea mieli oli jyrkkänä ja merkillisenä vastakohtana hänen henkensä voimalle ja liikkuvuudelle. Tämän suurenmoisen ihmisen syvässä surussa ilmeni hänen henkensä rakkaus.'
Kuznetsov toteaa, että tuo luonnehdinta tuntuu esittävän Einsteinia itseään. Ihminen, joka ei ole koskaan ajatellut itseään, voi luoda omankuvansa kertoessaan itselleen läheisestä.

15.7. Tiistai. Einstein oli vierailulla 1930 Yhdysvalloissa vaimonsa Elsan kanssa. Rouva kysyi tähtitieteellisessä observatoriossa, mihin suurta kaukoputkea tarvitaan. Maailmankaikkeuden tutkimiseen, hänelle kerrottiin. Ihanko totta, miehelläni on tapana tehdä samaa kirjekuoren kääntöpuolella.
1933 Einstein sanoi Saksassa vallitsevan voiman ja sorron evankeulimin, eikä sitä voi torjua pelkän moraalin asein. Natsit mm. kielsivät jyrkästi suhteellisuusteorian. Kun Hitler tuli valtaan Einstein oli jo USA:ssa, missä hän meni Saksan konsulin

luo, joka sanoi: teillä ei ole mitään pelättävää Saksassa, siellä on uusi hallitus, joka toimii oikeudenmukaisuuden hengessä. Mutta Einstein palasi Eurooppaan, Belgiaan. Täällä hänelle näytettiin Saksassa julkaistua albumia Hitlerin hallinnon vastustajista, missä ensimmäisenä oli Einsteinin kuva ja teksti: Vielä hirttämättä. Suhteellisuusteoriaa käsittelevä teos joutui pian roviollle.
1933 Einsteinit matkustivat USA:han ja 1934 Albert tapasi presidentti Rooseveltin ja anoi kansalaisuutta. Pari vuotta myöhemmin Elsa-vaimo kuoli.

6.7. Sunnuntai. Einsteinin 9v poika kysyi isältään, miksi tämä on niin kuuluisa. Katsos kun sokea kovakuoriainen ryömii pallon pintaa, se ei huomaa pallon kaarevuutta. Minä taas olen huomannut sen.

5.7. Lauantai. Olin polkupyörällä huoltamassa poikani Timon ensimmäistä maratonia Nokialla. Aika 5.28. on hyvä maaston ja kuumuuden +24 takia.En uskonut hänen pääsevän perille, matka oli mullekin polkupyörällä rankka, monet ylämäet piti mennä pyörää taluttaen.

3.7. Torstai. Ilkka Kanerva on laitettu tornin nokkaan. Ukrainalle pitäisi pelastaa itäosat. Venäjä leikkii Euroopan kanssa. Donetski ei luovu. Se tietää Ukrainan armeijan heikkouden. Se on saanut hyvät aseet Venäjältä. Se ei luovuta ennen kuin saa itsenäisyyden. Venäjään sitä liitetään. Veäjällä ei tunneta armoa eikä sääliä. Suomessa se tiedetään. Suomen itäsosat menivät, eivätkä tule koskaan takaisin. Venäläisille on koko sodanjälkeisen ajan opetettu fasismin kauhut, ja kommunismi maailman pelastajana.


Kesäkuu
28.6. Lauantai. Nero nimeltään Kivi eli siis Einstein. Boris Kuznetsov kirjoitti Einsteinin elämästä, kuolemasta ja kuolemattomuudesta kirjan, joka ilmestyi 1980, painettiin Neuvostoliitossa ja sen suomensi Robert Kolomainen. Ei ole karvoihin katsominen voisi sanoa, Einstein oli ilmeisen lahjakkaiden vanhempien hiljainen ja vaitelias lapsi, joka vieroksui tovereidensa seuraa eikä osallistunut näiden meluisiin leikkeihin. Saksassa sotilasura oli kohta jokaisen pikkupojan unelma, sotilaiden marsseja oli jatkuvasti, niitä seurattiin ja ihailtiin. Mutta pikku Albert piti isän kädestä kiinni, halusi kotiin, häntä hermostutti ja pelotti. Juutalainen Albert joutui katoliseen kouluun, jossa juutalaiset olivat vähemmistönä. Antisemitismi satutti, mutta ne aiheuttivat vastareaktion, järki ja oikeudenmukaisuus vahvistuivat Albertin ihanteiksi. Samoin heräsi hänessä jo varhain kansainvälisen solidaarisuuden tunne. 

Kymmenvuotiaana kymnaasissa Albert kuvasi opettajiaan: ne ovat vääpeleitä ja luutnantteja. Keskittynyt ja hiljainen poika edistyi hyvin. Vastaukset olivat täsmällisiä ja syvällisiä, eivät opettajat tietenkään sitä huomanneet, kun eivät voineet sietää hidasta puhetapaa. 
Albert kiinnostui luonnosta, mutta uskonnollisuus hälveni hänen perehdyttyään maailmankaikkeuden sopusointuun kirjallisuuden avulla. Uskomusten ja uskonkäsitysten sekamelska vaihtui antipatiaksi uskontoa kohtaan. Tapahtui taas vastareaktio. Hän päätti olla liittymättä mihinkään uskontokuntaan.
Albert innostui matematiikasta. Algebra ja geometria valtasivat hänet. Hän hankki geometrian oppikirjan eikä laskenut sitä käsistään ennen kuin oli lukenut sen loppuun.

22.6. Sunnuntai. 
Täydensin Sisällissota-blogia. Suomi oli mukana pyrkimyksissä palauttaa valkoinen Venäjä. Kun kaikki asiaan liittyvät kuviot pajastuivat Stalinille, saattoi olla tämäkin yhtenä lisätekijänä Stalinin pyrkiessä palauttamaan Suomen takaisin venäläiseen imperiumiin.
http://uprisingcivilwar.blogspot.fi/


18.6. Keskiviikko. Kirjahyllyssäni on ollut perintönä saatu, 1975 ilmestynyt suomenkielinen kirja Matka pohjan perille 1736-1737, sen on kääntänyt Marja Itkonen-Kaila ranskankielisestä Journal d'un Voyage au Nord nimisestä kirjasta, joka ilmestyi 1744 ja jonka on kirjoittanut Réginald Outhier. Outhier oli Besanconin hiippakunnan pappi ja Kuninkaallisen Tiedeakatemian kirjeenvaihtaja.
1730-luvun alkupuolella Pariisissa ehdotettiin, että lähetettäisiin retkikunta napapiirille hakemaan todisteita maapallon muodosta. Lontoossa Newton oli esittänyt, että maapallo on litistynyt. Retkunnan johtajaksi valittiin matemaatikko ja astronomi Pierre-Louis Moreau de Maupertuis. Hän valitsi työtovereikseen kolme matemaatikkoa ja astronomia sekä Outhierin.
Vuonna 2003 on ilmestynyt ranskankielinen kirja Voyage en Laponie de Monsieur de Maupertuis, josta en ole nähnyt suomennosta. Kirjan on kirjoittanut Elisabeth Badinter ja kuvittanut Jacqueline Duhême. Badinter on ranskalainen kirjailija, feministi ja filosofian professori. Hän on Ranskan arvostetuimpia filosofeja ja feministejä. Kirja kertoo hauskasti Pohjolaan tehdystä tutkimusmatkasta Veraillesin kirjastossa olevien asiakirjojen avulla. 

17.6. Tiistai. Kommunisteilla oli ylevät periaatteet. Lenin 7.5.1917: "Tietenkin bolsevikit asettuvat Suomen kansan puolelle, koska ei ole mahdollista, että me julistaisimme suostuvamme jonkin kansan pysäyttämiseen väkivalloin yhtenäisen valtion puitteissa. Kannattamalla kansojen itsemääräämisoikeuden periaatetta me kohotamme kansallista sortoa vastaan käytävän taistelun meidän yhteistä vihollistamme, imperialismia vastaan käytävän taistelun tasolle... Jos me sosialidemokraatit (bolsevikit muuttivat nimensä myöhemmin kommunisteiksi) kieltäisimme Suomen kansalta oikeuden ilmaista ja toteuttaa irtautumistahtonsa, joutuisimme silloin niiden asemaan, jotka jatkavat tsarismin politiikkaa. Kysymystä kansojen oikeudesta vapaaseen irrottautumiseen ei ole lupa sekottaa kysymykseen täytyykö jonkin kansakunnan tänä tai tuona ajankohtana ehdottomasti erota. Tämä kysymys on proletariaatin puolueen kussakin erillistapauksessa täysin itsenäisesti ratkaistava tilanteen edellytysten mukaan... Meille jää siten vapaus agitaatioon joko irtautumisen puolesta tai sitä vastaan sen mukaan kuin proletaarisen vallankumouksen edut vaativat." (Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi)
Stalin oli paikalla. Lenin tuskin olisi aloittanut talvisotaa. Gorbatsov ja Jeltsin olivat viemässä venäläisiä lähemmäs länsimaita. Putin pantiin oikaisemaan kurssia. Venäläiset oligarkit haluavat, että Venäjä on suurvalta, koska se oli sitä. Se suuruus pitää palauttaa. Jos vain suinkin mahdollista Neuvostoliitto pitäisi palauttaa. Lenin oli mielestäni päivastaista mieltä, N-liittoon kuulumisen piti olla vapaaehtoista. Ei pakollista. Koska Lenin oli Stalinia vapaamielisempi, Stalin poisti hänet(kin). 

16.6. Maanatai. Sofi Oksanen, kirjailija Jumalan armosta. On puhunut Prahassa Legacy of Totaliarism today seminaarissa 12.6.
Häneltä on kysytty, mitä Putin haluaa. Putin haluaa, että keskustelu Krimistä loppuu mahdollisimman pian. Krim oli ollut haltuunottojen listalla jo kauan ja sitä oli valmisteltu huolellisella propagandalla. Mikä on seuraava haltuunotto? Ja kuinka mukavasti Putin tuli kaiken tämän jälkeen länsimaiden johtajien rinnalle, kuin ei mitään.
Sofi kertoo, kuinka Jeltsinin jälkeen pakollinen asekoulutus palautettiin, sotavoimien määrärahat kasvoivat 50%, salaaminen palautettiin. Ylemmistä virkamiehistä valtaosa pitää kuulua turvallisuusorganisaatio FSB:hen. Putin on käynyt myös informaatiosotaan, englanninkieliset tv kanavat suoltavat uusia käsityksiä myös ulkomaalaisille. Luodaan länsimaiden konservatiivien kanssa verkostoja. Omia kansalaisia toisaalta suojellaan länsimaiselta tiedolta ja toisaalta annetaan omaa propagandaa. 
Sofi sanoo, että Putin rakastaa tyhmiä, alkoholisteja ja sukupuolitautisia. Heitä on paljon mutta heitä ei tarvitse auttaa, sillä he ovat vaarattomia. Silovikki-klikki hallitsee, siihen kuuluuu turvallisuus-, järjestys- ja puolusorganisaatiot. Putinin aloittamat ohjelmat tähtäävät lännen infoa neutralisoimaan. Ja länsi uskoo uuden Venäjän demokratianäytelmään. Koska se lisää kauppaa. Venäjän naapurimaat kärsivät tästä. Heillä vapaudet ovat näennäisiä. Iltalehti julkaisi laajan haastattelun 15.6. (Olen vähän tulkannut ja lyhentänyt Sofia)


10.6. Tiistai. Venäjän ulkoministeri synkkine ilmeineen Suomessa. Sanansaattaja kertoo, mitä Suomi ei saa tehdä. Ja se on ihan hyvä se. Suomi kertoo Lavroville, mitä Venäjä ei saa tehdä. Ja sitten keskustelut päättyvät kättelyihin ja väkinäisiin hymyihin.
Suomen kannattaa uskoa Venäjää. Hyvä se on pullistella rapakon takana, mutta kuka elää karhun kanssa, se tietää paremmin, miten elää.
Venäjä haluaa näyttää, että se pystyy elämään Suomen kanssa, suhde on malli muillekin Venäjän naapureille, tai kenelle tahansa. Naapurit ottavat huomioon toisensa, ei se sen kummempaa ole. Ei naapurin kanssa kannata riidellä, senhän tietää jokainen. Ei siitä hyvää seuraa.

3.6. Tiistai. Palautuvatko kansainväliset suhteet ennalleen ilman, että Venäjä palauttaa Krimin Ukrainalle? Venäjä ei palauta Krimiä koskaan. Kuinka kauan jatkuu Patti-tilanne? Ehkä pari vuotta. 
Lisäsin tänään Suomen Sisällissota-blogiin Läskikapina - osuuden, koska se mielestäni liittyy Sisällissota-aiheeseen. Se löytyy osoitteesta:  http://uprisingcivilwar.blogspot.fi/  
tämän Sisällissota-blogin lopusta omana kappaleena.

2.6. Maanantai. Jatketaan uuden venäläisen valtion kehityshistoriaa.
Jeltsin luopuu, Putin presidentiksi 2000
Parlamenttivaalit käytiin joulukuussa 1995. Kommunistit saivat kolmanneksen paikoista ja olivat suurin ryhmittymä, mutta eivät saaneet pääministerin tuolia. Valtataistelu jatkui duuman ja presidentin välillä.
Kesäkuussa 1996 oli presidentin vaalit. Jeltsinin suosio oli alhainen, mutta amerikkaismallinen kampanja ympäri maata auttoi voittoon.
Venäjä vastusti kiivaasti Natoa. Venäjä oli mielestään saanut takeet Yhdysvalloilta, että Nato ei tule sen hetkisen tilanteeseen nähden lähemmäksi Venäjää. Monet Venäjän ja Naton väliin jääneistä maista pelkäsivät Venäjää ja halusivat liittyä Natoon. Puola, Unkari ja Tsekki liittyivät Natoon 1999.
Elokuussa 1999 pääministeriksi tuli Wladimir Putin. Hänen isoisänsä oli ollut Leninin ja Stalinin kokkina. Wladimir oli ennen pääministerikautta ollut Pietarin apulaispormestarina ja sen jälkeen Venäjän Federaation
turvallisuusviraston johtajana. Putin nosti kannatustaan sotamenestyksellä Kaukasuksella. Kun Jeltsin luopui sairaana vallasta saman vuoden lopussa, Putinista tuli lain mukaan vt. presidentti. Presidentinvaalit pidettiin 3 kuukauden kuluttua maaliskuussa 2000. Putin sai vaaleissa 53% äänistä.




1.6. Sunnuntai.
Aamupäivällä vierailulla olleet Joonas ja Vilja menestyivät opinnoissaan loistavasti.
Uuden Venäjän alkuhistoriaa
Venäjä piti voimassa Neuvostoliiton kansainväliset sopimukset. Se oli edelleen suurvalta, koska se oli pinta-alaltaan suurin valtio ja sillä oli Neuvostoliitolta peritty asearsenaali. Muut valtiot hyväksyivät muutoksen ja Venäjä peri Neuvostoliiton paikan kansainvälisissä järjestöissä. Venäjä oli kuitenkin jäämässä yksinäiseksi. Itsenäisten valtioiden yhteisöä IVY Venäjä yritti koota melko huonoin tuloksin. Presidentti Jeltsinin kaudella alettiin lähestyä länttä. Venäjä hyväksyttiin G7 maiden joukkoon. Venäjä pyrki säilyttämään suurvalta-asemaansa asettumalla useissa kysymyksissä länsivaltoja vastaan. Venäjä piti voimassa myös Neuvostoliiton aikaiset käsityksensä puolustusliitto Natosta, se oli suunnattu Venäjää vastaan.
Komentotaloudesta markkinatalouteen siirtyminen ei tapahtunut sormia napsauttamalla. Valtion omistuksen siirtäminen yksityiseen omistukseen ei Venäjän kaltaisessa maassa voi tapahtua oikeudenmukaisesti, ja mikä olisi ollut oikeudenmukaista. Rakennukset, asunnot, maat, tehtaat, luonnonvarat, öljy, kaasu ja metsät siirrettiin yksityiseen omistukseen. Syntyi uusi omistava yläluokka oligarkit, joka oli lähellä poliittista johtoa. Kansalaisten huomio pidettiin muualla näennäisillä tai oikeillakin poliittisilla kädenväännöillä parlamentin ja presidentin välilä samalla kun kansan varallisuutta jaettiin sulle mulle periaattella. Voidaan tietysti kysyä, olisiko ollut parempia keinoja konkurssipesän selvittämiseksi. Siirtymävaiheessa elintaso laski jopa

Neuvostoliiton elintasoon verrattuna, tyytymättömyys uuteen järjestelmään ja uuteen Venäjään oli laajaa. Alettiin entistä enemmän kaivata vanhoja hyviä aikoja, silloin kaikilla oli asunto, työ ja leipää. Parlamentti syytti Jeltsiniä vallan väärinkäytöstä ja Jeltsin vastasi tähän järjestämällä 1993 kansanäänestyksen ja sai kansan tuen 59 prosentilla. Parlamentin ja presidentin yhteistyökyvyttömyys johti siihen, että Jeltsin päätti hajottaa parlamentin syyskuussa 1993. Parlamentti ei siihen suostunut ja linnottautui parlamenttitaloon.
Kukistettuaan parlamenttikapinan asevoimien avustuksella Jeltsinistä tuli suosittu kotimaassa ja ulkomailla. Joulukuussa pidetyissä vaaleissa hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka takasi presidentille laajemman vallan ministerien nimittämisessä ja määräysten antamisessa.
Tsetsenia ei ollut tyytyväinen riippumattomuuteensa ja oli julistautunut täysin itsenäiseksi jo marraskuussa 1991. Jeltsin pelkäsi ketjureaktiota ja joulukuussa 1994 määräsi armeijan palauttamaan maahan järjestyksen. 25.000 ihmistä kuoli ja aineelliset tappiot olivat huimat.



Toukokuu

31.5. Lauantai. 
Kukallista loistoa silmiemme iloksi.

30.5. Perjantai. 
Neuvostoliiton hajoamisen syitä
Yhteiskuntia ylläpidettiin jatkuvalla valvonnalla. Äärimmilleen kontrolli vietiin neuvostovaltio Itä-Saksassa. Ihmiset kyllästyivät siihen, että kaikki oli valvottua. Kukaan ei ollut sen ulkopuolella. Ihmiset elivät kuin isossa vankilassa, jossa näennäisen vapaasti saattoi liikkua ja toimia. Työnteko saatettiin kokea pakkotyöksi, motivaatio sekä työntekoon että elämiseen oli melko yleisesti alhainen. Ihmiset eivät suinkaan olleet tasa-arvoisia, vaikka ideologia siihen aluksi oli pyrkinyt. Sosialismin teoriat eivät toteutuneet. Järjestelmän koneiston ylläpito tuli kalliiksi ja siksi elintaso jäi alhaiseksi. Lisäksi

neuvostokansalaiset saivat koko ajan enemmän tietoa ulkopuolisesta maailmasta, jossa valvonta ei ollut samanlaista ja jossa elintaso oli huomattavasti korkeampi. Paine päästä pois vankilasta kasvoi, kunnes Unkarissa uskallettiin avata ”tappi”. Viime kädessä oli ratkaisevaa, tukitaanko vuoto väkivalloin vai annetaanko sen purkautua.
Merkittävimmän vastuun Neuvostoliiton romahtamisesta kantoi Mihael Gorbatsov, joka ei alkanut tukkia vuotoja, vaikka Itä-Saksan johtajat sitä pyytämällä pyysivät. Länsimaiden johtajat, Ranskan presidentti ja Iso-Britannian pääministeri, yrittivät painostaa Gorbatsovia tukahduttamaan alkanutta vuotoa Itä-Saksassa. He pelkäsivät Saksojen yhdistyessä Saksan vallan kasvua heidän maittensa valta-aseman samalla heikentyessä. Länsimaiden johtajien toiminta oli ollut vähintäänkin kaksijakoista, toisaalta haluttiin Neuvostoliiton hajoavan, mutta toisaalta pelättiin, mihin se johtaa. Muiden maiden johtajilla ei riittänyt myötätuntoa Neuvostoliiton kansalaisten vapautumiselle. Länsi-Saksan liittokanslerin toiminnan oli oltava varovaista, Neuvostoliitossa ei saanut syntyä epäilystä, että Länsi-Saksa oli asialla.
 
28.5. Keskiviikko. 
Neuvostoliitosta Uuteen Venäjään – kommunismista kapitalismiin
Neuvostoliiton hajoaminen - Baltian maiden ja mm. Ukrainan itsenäistyminen
Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihael Gorbatsov lopetti kommunistisen puolueen yksinvallan ja antoi kirkolle toimintavapauden, luopui valtion taloudellisesta monopolista, palautti yksityisomaisuuden ja yrittäjyyden, supisti asevoimia ja turvallisuuselimiä, antoi Itä-Euroopan itsenäistyä, solmi aseriisuntasopimuksia ja normalisoi suhteet länsimaihin.

Uudenkin Venäjän
vaakuna

Gorbatsov esitti uutta liittosopimusta neuvostovalloille marraskuussa 1990. Näistä osa kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta. Baltian maat johtivat kapinaa Moskovaa vastaan. Niinpä Liettua julistautui itsenäiseksi jo maaliskuussa 1990. Neuvostojohto yhdessä Ranskan ja Saksan kanssa painostivat Liettuaa luopumaan itsenäisyyspyrkimyksistä. Kun Liettua ei luopunut, se laitettiin taloussaartoon useiksi kuukausiksi. Vitautas Landsberg Liettuan korkeimman neuvoston puhemiehenä ei taipunut.
Latviassa itsenäisyysjulistus annettiin toukokuussa 1990. Virossa pidettiin maaliskuussa 1990 korkeimman neuvoston vaalit, sen jälkeen Viro julisti siirtymäkauden valtiolliseen itsenäisyyteen alkaneeksi. Gorbatsov yritti vielä taivutella Baltian maita palaamaan takaisin. Liettuassa ja Latviassa alkoivat siellä vielä olleet neuvostojoukot palauttamaan järjestystä. Gorbatsov kielsi olleensa vastuussa tästä. Baltian maissa itsenäisyyttä kannatti ylivoimainen valtaosa asukkaista. Jeltsin tuomitsi sotilaalliset toimet Baltiassa ja kannatti Baltian maiden itsenäisyyttä.
Huhtikuussa 1991 Venäjä sai uuden perustuslain, jonka mukaan presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä. Kesäkuussa Jeltsin sai 54 % äänistä ja tuli ensimmäiseksi vapailla vaaleilla valituksi presidentiksi. Elokuun 19. päivänä varapresidentti Janajev ja muutama muu yritti vielä ottaa vallan Gorbatsovin lomaillessa Krimillä. Kaappausyritys kukistui muutamassa päivässä. Jeltsin ryhtyi käyttämään valtaa tehokkaasti. Kapinamiehet vangittiin, kommunistinen puolue kiellettiin ja sen omaisuus takavarikoitiin sekä Baltian maiden eroaminen Neuvostoliitosta hyväksyttiin. Muut neuvostotasavallat seurasivat Baltian esimerkkiä. Ukraina julistautui itsenäiseksi joulukuussa 1991. Joulupäivänä 1991 Gorbatsov piti viimeisen puheensa Neuvostoliiton presidenttinä. Neuvostoliiton olemassaolo päättyi 31.12.1991.

27.5. Tiistai. VIDEO:  Oravaperhe visiteeraamassa

21.5. Keskiviikko. Costa del Sol ja Costa del Golf sekä Costa del Gibraltar on nähty. Siitä kerron vieressä näkyvällä blogilla : http://marbellatrip2014.blogspot.fi/

Liikenteestä: liikenneympyrät lisääntyneet ja useimmat niistä on maisemoitu niin, että niitä on miellyttävä kierrelllä. Ne eivät juuri hidasta ja kaikki pääsevät eteenpäin aina vuorollaan, harvoin syntyy jonoja, vaikka liikennettä on paljon.
Maitotölkkejä on erilaisia, mutta ei löytynyt rasvatonta. Muualla en ole vielä nähnyt omega3:a lisätyn maitoon. Ovatko Valio ja Arla ajastaan jäljessä?

6.5. Tiistai. Suomi ei ehkä joudukaan takaisin uuteen Venäjään (siis Putinin Venäjään). Mehän olimme onneksi ennen Venäjään kuulumista ruotsalaisia. Ruotsalaiset taisivat perustaa Venäjän eli siis me(kin).
Venäläisiä arvoja ollaan palauttamassa kansan syviin riveihin: kiroilu television ohjelmissa johtaa sakkoihin.
Venäjän kansa maksaa isoa laskua Krimin valtauksesta. Kansaa kuritetaan, mutta saatiinpa Krim. Samalla voidaan kurittaa ukrainalaisiakin, isketään ne maahan, josta eivät tule koskaan nousemaan. Mitäs lähtivät seikkailemaan länteen.


5.5. Maanantai. 
Kaksipäinen kotka on Venäjän vaakunassa. Mistä se on siihen tullut. Sen täytyy olla vertaus, muta mistä se on siihen otettu ja miksi. 
Kaksipäisen kotkan rinnassa on Moskovan vaakuna, Pyhä Yrjö ratsastaa ja tappaa lohikäärmeen. Kaksipäisen kotkan otti vaakunakseen Iivana Suuri 1472 naidessaan Bysantin keisarin veljen tyttären. Iivana halusi ehkä osoittaa, että oli syntynyt Venäjän ja Bysantin valtioliitto. Pietari Suuri laittoi 1710 kruunut kotkien päihin. Neuvostioliitto poisti kotkat 1917 ja laittoi niiden tilalle sirpin ja vasaran. Harvinainen lintu alkoi kiinnosta, kun suomalainen (alatorniolainen) taidemaalari Eetu Isto teki linnusta kuuluisan 1905. Molemmat taulut ovat edelleen ajankohtaisia mitä suurimmassa määrin. Kaksipäisyydessä voisi nähdä nykyajallekin sopivaa symboliikkaa. Kuvittelimme jo jonkin aikaa, että voimapolitiikka on mennyttä aikaa. Mutta Venäjä on palautettu juurilleen, historiankirjat on luettu, huolellisesti. Moni Putinin edeltäjistä on ollut Suuri, ei Putin halua itseään kutsuttavan ainakaan Putin Pieneksi.

4.5. Sunnuntai. Helsingin Sanomat kertoo uudesta Nokian johtajasta, intialaisesta Rajeev Surista, syntynyt samana vuonna 1967 Timomme kanssa. Jalkapalloa, koripalloa, sulkapalloa ja pingistä, siis palloilija. Hänellä on kaksi lasta, toinen opiskelee Singaporessa ja toinen Bostonissa. Suomen ja Nokian kannalta ehkä Suria tärkeämpi henkilö on ollut Jukka Auramo, hän näet palkkasi Surin Nokiaan 1995. Ja Suri kutsuu HS:n mukaan Jukkaa rocktähdekseen. Suri: "Pidän suomalaisesta kansanluonteesta ja tavasta tehdä töitä".

Ruotsi menetti 1809 Suomen Venäjälle. Venäjän keisari Aleksanteri I kävi Suomessa elo-syyskussa 1819 ja vietti pari päivää ja yhden yön Torniossa. Pormestari oli ehkä juhlinut etukäteen vierailua niin, että ei ollut illalla paikalla vastaanottamassa keisaria. Vai eikö hän vain muuten halunnut tavata uutta hallitsijaa. Seuraavana aamuna keisari ei saanut aamupalaakaan, mutta Torniossa asunut venäläinen kauppias toi lauttarantaan vaunuissa istuvalle keisarille lämpimän lohipiirakan. Keisari lähetti myöhemmin kiitoksena kauppiaalle kultaisen rasian, ainoalle torniolaiselle (venäläiselle), joka oli Torniossa tarjonnut hänelle ruokaa. Näin rohkeita, jopa uhkarohkeita oltiin Torniossa.

1.5. Torstai. Vappu. Vilpoisa Vappu tuli ja meni. Työn merkeissä, onhan se työn juhla. 
Täydentelin isäni blogia säilyneiden arkistojen avulla. Isä oli nuori runonlausuja ja harrastajanäyttelijä jo ennen kuin ryhtyi opiskelamaan. Kansanopisto ja kauppakoulu vahvistivat sitä ja lopullisen ammatillisen koulutuksen ja pätevyyden hän saavutti kuntien omassa koulutuksessa Tuusulassa. Omaa elämäänsä hän valaisi kirjoituksissaan ja haastatteluissaan, joita olen laittanut tähän blogiin: http://salmonfathertexts.blogspot.fi/

Huhtikuu
29.4. Tiistai. Kävin kirjastossa. Pysäköidessäni autoa ostoskeskuksen 4 tunniksi rajoitetulle ja täynnä olevalle P-paikalle, eräs mies vei autonsa viereisen kirkon P-paikalle. Kun hän tuli pois sieltä, hän kysyi, onko sama rajoitus voimassa myös kirkon P-paikoilla. Kuule, siinä kilven alla lukee, että vain kirkossa asioiville. Nythän sulla on kerrankin hyvä syy käydä kirkossa, sanoin.

28.4. Maanantai. On syntynyt uusi valtio: DONETSKI. Sille ei enää voi kukaan mitään. Putin pitää joukkonsa rajan takana uhkana. Ei niitä tarvitse käyttää, koska Ukraina ei uskalla ryhtyä uhmaamaan Donetskin siviilipuolustajia, koska Putin saa hyvän syyn tulla maahan.

23.4. Keskiviikko. Kaupungilta tuli kirje katumme varrella asuville asukkaille, katu vaihtaa nimeä. Sama kadunnimi on käytössä Espoossa ja Helsingissä. Vantaa pienimpänä kait joutuu vaihdon tekemään. Toinen perustelu on erikoinen: Katua on tarkoitus jatkaa, siksi on syytä vaihtaa koko kadunnimi!
Ei ole asukkaille koskaan mikään pikku juttu osoitteen vaihtuminen. Olisiko kaupunkien virkamiesten pitänyt vaikka kirjeitse tai Skypeitse neuvotella asiasta ja esimerkiksi nimeä vaihtaisivat ne, joiden katujen varsilla asuu vähiten ihmisiä.
Ja vielä kolmanneksi, jos nimeä on pakko vaihtaa, sen jonka on pakko. Uusi nimi ei ole mikä tahansa valinta, siihen asukkaille tarjottiin vain yksi vaihtoehto. Tällaista on asukasdemokratia Vantaalla!!!!

22.4. Tiistai. Jämijärven onnettomuuskoneessa oli isohkot liukuovet hyppääjiä varten. 
Eikö niitä ehditty avata tai saatu auki eli olivatko ovet jumiutuneet. Vain ohjaajan ovesta pääsi ulos? Pitäisikö pienkoneet varustaa automaattisesti laukeavilla laskuvarjoilla, jotka hidastaisivat putoamista? JÄMIJÄRVI muuttaa joka tapauksessa vihdoinkin turvallisuusvaatimuksia.

21.4. Pääsiäismaanantai. Easter Monday. Jämijärvellä pudonneessa koneessa kuoli 8 ihmistä. Samanlainen tapus sattui Belgiassa viime lokakuussa. Koneessa istutaan useassa rivissä ja sisään- ja uloskäynti on ilmeisesti vain yhdestä ovesta, ovi olisi hyvä olla jokaisen rivin kohdalla. Mutta lisäovet maksavat eikä lentokoneita suunnitella tällaisia tapauksia silmällä pitäen. Pitäisikö suunnitella? Se on jo toinen juttu.

TIKKA SYÖ PIKKULINTUJEN RUOAN

20.4. Pääsiäissunnuntai. Easter Sunday. FLUNSSANI MUN. Virus iski 8.4. eli 12 pv sitten. Räkätauti, jota hoidin Finrexillä. Viikon kuluttua menin terveyskeskukseen, hoitaja lähetti labraan, otettiin veriarvo- ja kurkunviljelynäytteet. Seuraavana päivänä hoitaja ilmoitti, että kaikki hyvin. Päivän päästä soitin hoitajalle, hän pyysi nyt lääkärille. Lääkäri tutki ja lähetti labraan, nyt laajempi viljely kurkusta. Tulokset luvattiin viikon päästä, koska oli Pääsiäinen välissä. Sitten menin yksityisen lääkärin luo, hän määräsi antibioottikuurin ja limaa irrottavaa yskänlääkettä. Muutama tunti sen jälkeen kiirastorstaina tauti alkoi hellittää.

19.4. Lankalauantai. Easter Saturday. Kuinka ollakaan. Helsingin Sanomat/Pekka Mykkänen kirjoittaa Wladimir Putinin kertoneen BBC/David Frostin ohjelmassa vastanneen Frostin kysymykseen "Onko mahdollista, että Venäjä joskus liittyisi Natoon" seuraavasti 
PUTIN: "Miksi ei olisi? En minä sitä sulje pois."

18.4. Pitkäperjantai. Good Friday. Venäjä myös Natoon.
Kun Venäjä liittyy Natoon, Suomellakin on mahdollisuuksia päästä Naton jäseneksi. Tuskin aikaisemmin. Miksi Venäjän pitää pitää eri kansallisuuksia yhdessä. Antaisi Tsetsenialle ym itsenäisyyden. Miksi Ukrainaa pitää pitää väkisin kasassa, kun se hajoaa joka tapauksessa. Jaetaan se mieluummin rauhassa kuin sodassa.

17.4. Torstai.      VENÄJÄ EU:N JÄSENEKSI.
Se on välttämätöntä, pitkä prosessi, se olisi syytä aloittaa. EU:han on rauhan ja talouden liike. Suomi tekee aloitteen.

Taistelu jääkiekon SM:stä on menossa. Saadaan nähdä taas, että pelit eivät pääty 4-0, koska mitä enemmän pelejä, sitä enemmän rahaa. Miehet ovat palkkapelaajia, mitä useampi peli, sitä enemmän tulee rahaa. Vasta 3-3 tilanteessa sitten katsotaan, kumpi voittaa. Koko kauden paras tienauspaikka!

14.4. Maanantai. Joku on sanonut: Viisaus on rajallista, mutta tyhmyys on ääretöntä. Venäjä kostaa Ukrainalle monin tavoin yrityksen lähteä pois Venäjän piiristä. Näin käy muillekin. Ukrainalla ei taida olla paluuta Venäjän piiriin. Vieläkö Venäjä yrittää provosoida sodan niin voidaan unohtaa Ukrainan olemassaolo maailmankartalla. Mitä hyötyä Venäjälle tästä on? Venäläisille näytetään, että Putin on tsaari. Nouseekohan Venäjällä nyt sitten samanlainen vallankumouskin kuin tsaaria vastaan? On kommentaattorien kulta-ajat! Niin myös ulkoministerien. Ei hyvässä, mutta pahassa. Ja maailma pidättelee taas henkeään, ihan kuin ennen vanhaan. 

11.4. Perjantai. Tänään on jännittävä päivä Ukrainassa, syttyykö sota? Ei onneksi, järki voitti.
Flunssakausi menossa, ei jaksa enempää.

9.4. Keskiviikko. Lainaus kirjasta Nato's Secret Armies: "Kesällä 1991 Suomen puolustusministeriö kiisti ehdottomasti, että Suomessa olisi toiminut salainen armeija. Samaan aikaan naapurimaassa Ruotsissa paljastui, että CIA ja M16 olivat yhdessä Suomen salaisten palveluiden kanssa ylläpitäneet Suomessa salaista armeijaa ja rakentaneet Tukholmaan tukikohdan, johon Neuvostoliiton hyökkäyksen sattuessa olisi siirretty valikoituja Suomen politiikan, talouselämän ja puolustusvoimien merkkihenkilöitä."

7.4. Maanantai.  Kun näyttää vähän siltä, että venäjänkielisillä menee huonommin Ukrainassa kuin he kuvittelevat menevän Venäjään kuuluen, laitan osoitteen mistä voi lukea, mitä Putin sanoi muutama päivä sitten:  http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288661782353.html
Löysin kirjastosta jälleen mielenkiintoisen tuntuisen kirjan NATO's Secret Armies vuodelta 2005 suomennettuna. Suomen osuus siinä on 12 sivua kun kirjassa on yli 400 sivua.


Maaliskuu
30.3. Sunnuntai. Tasan 30v sitten 1984 sain tehtäväksi vastata Kanadan liikenneministeriön esittämiin kysymyksiin (12) koskien moottoriajoneuvojen valojen käyttöä myös päivällä. Suomessa valojen käyttö aloitettiin 1969. Löysin materiaalin viikolla arkistosta ja laitoin siitä suomenkielellä osan http://ajovalotpaivalla.blogspot.fi/ 
Keskusteltiin Barracudan (kuva) myynnistä. Ei kauppoja.
http://salmonbarracuda.blogspot.fi/

28.3. Perjantai. Löysin omasta arkistostani vanhan sanomalehden vuodelta 1899. 
Laitoin sen kaikkien katsottavaksi blogiin: http://tornio1899.blogspot.fi , joka löytyy tuosta oikealta.

27.3. Torstai. Obama puolusti Bryllesissä länsimaisten ihanteita ja kansalaisoikeuksia, hän muistutti amerikkalisten vuodattaneen useasti vertaan  Euroopassa yhteisten arvojen puolesta. Ihanteiden puolesta on edelleen taisteltava, sanoi Obama.
In Brüssels yesterday: "We must never forget that we are heirs to a struggle for freedom," Obama said, adding that the Ukraine crisis has neither easy answers nor a military solution. "But at this moment, we must meet the challenge to our ideals, to our very international order, with strength and conviction."
"I come here today to say we must never take for granted the progress than has been won here in Europe and advanced around the world," Obama said.
Obama said that Moscow would become increasingly isolated. "If the Russian leadership stays on its current course, together we will ensure that this isolation deepens," Obama said. (Theguardian)
Putin: Ukrainan Vallankaappaksen toteuttajat olivat nationalisteja, uusnatseja, russofobeja (venäjävastaisia), antisemitistejä." Venäjällä nationalistit saavat hallita, eivät Ukrainassa.

26.3. Keskiviikko. Krimin luovuttamisella Ukrainalle 1954 Hrustsev saattoi haluta miellyttää Ukrainan puolue-eliittiä tai hyvitellä Neuvostoliiton johdon (Stalinin) syyllisyyttä 1930-luvun kansanmurhiin. Päätös tehtiin rikkomalla ilmiselvästi silloin voimassa olleita perustuslaillisia normeja. (Putin)
Uskomatonta.


25.3. Tiistai. Jumala bolsevikit tuomitkoon, kun yhdistivät väärin Krimin Ukrainaan, Putin.
Toivoa on, Putin halua Jumalan tuomitsevan bolsevikit. Jumala ja Putin tietävät mikä on oikein. Suuressa maassa suuri johtaja on aina tullut suuruudenhulluksi.
Putin ottaa Porkkalan vielä. Hrustsev antoi senkin, kuten Krimin. Vuokra-aika olisi päättynyt vasta 1994. Lähes 40 vuotta sovittua aikaa jäi saamatta Neuvostoliitolta ja Venäjältä. 
Se on oikeutettua, venäläis-kansainvälisen oikeuden mukaan.

24.3. Maanantai. PUTIN: Neuvostoliitossa tataareita ja joitakin muitakin kansoja kohtaan kohdistettiin julmaa epäoikeudenmukaisuutta, vainoista kärsivät tuolloin miljoonat eri kansalaisuuksia edustavat ihmiset, mutta erityisesti tietenkin venäläiset. Krimin tataarit ovat päässeet palaamaan omille mailleen.
Vaikka Neuvostoliitossa venäläiset kärsivät eniten, Putin haluaisi palauttaa Neuvostoliiton!

23.3. Sunnuntai. Vladimir PUTINin keskustelu lehdistön kanssa: (5.3.2014)
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288661782353.html
PUTIN 18.3.: Krimin historia on kuin Venäjän historia, venäläisiä on haudattu sinne jo 1783.


21.3. Perjantai. Katselin Amerikan historiaa. Vuoden 1973 marraskuussa (Suomessa vasta joulukuussa) US asetti tieliikenteelle 55 mph (88 kmh) kattonopeuden. Seuraavana vuotena 1974 amerikkalaisilla teillä kuoli 9.100 ihmistä vähemmän (-15%). Oli energiakriisi.
Ennen rajoitusten alentamista rajoitukset olivat olleet 65 ja 75 mph. Amerikkalaiset olivat maksaneet kovaa hintaa hieman suuremmista ajonopeuksista, niin kuin mekin täällä Suomessa, suhteessa.
Suomessa kattonopeudeksi tuli 80 km/h. Kun 1973 nopeusrajoituksia taajamien ulkopuolella ei ollut heinäkuun loppuun saakka ja 1.8.-20.12. vain eteläisissä lääneissä, tiekuolemia oli 1086. Seuraavana vuonna 1974, jolloin oli 80 kmh kattonopeus vain puolen vuoden ajan, jälkipuoliskolla nopeusrajoituskokeilu jatkui koko maassa. 1974 tiekuolemia oli 865, vähennystä 20%.
Suomessa annettiin koko joukko määräyksiä energian säästämiseksi. Määräysten rikkomisesta määrättiin saamaan sakkoa tai vankeutta. Uhattiin myös säännöstelyllä. Rangaistuksia ei jaettu.
Määrättiin, että asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila saa olla 20 C-astetta ja varastojen 16 C. Autotallia ei saanut lämmittää, yksityisessä uima-altaassa ei saanut käyttää lämmintä vettä, autojen lämmitys oli kielletty, kun pakkasta oli vähemmän kuin -10 C, liikkeiden valaistus sai olla päällä vain liikkeen aukioloaikoina ja moottoriteitä ei saanut valaista. Harkittiin television lähetysten lopettamista maanantaisin. Bensiinin hinta nousi 25% yhdessä yössä ja dieselin 40%. Saunan käyttöä ei rajoitettu.


19.3. Keskiviikko. Sain valmiiksi uuden blogin: http://salmonsafetycars.blogspot.fi/
Timolla syntymäpäivä, onnea pojalle. 

17.3. Manantai. Kävin luultavasti viimeisen kerran tänä talvena hiihtämässä Hakunilan urheilupuistossa.

14.3. Perjantai. Rohkea diplomaattikoulun professori antaa haastattelun Helsingin Sanomissa, jossa vertaa Venäjän nykykomentoa Hitlerin ja Mussolinin diktatuureihin. 
Hitler äänestytti Itävaltaa miehityksen alla. Mussolini otti kirkon avuksi kuten Putin on tehnyt. Venäjää haluaa palauttaa Neuvostoliiton ajat takaisin. Aika on ajamassa Putinin nurkkaan. Mutta Venäjän vallankumousta saadaan odottaa turhaan, sillä armeijalla menee hyvin, hyvät palkat ja muut edut. Armeija ei käänny Putinia vastaan kansan puolelle. Toistaiseksi enemmistö eli bolsevikit ovat vallassa.

13.3. Torstai. Vielä kerran Stalinista, koska hän on osasyyllinen siihen, mitä nytkin tapahtuu Euroopassa.
Stalin hankki Montefioren mukaan kannuksensa 1902, kun hänet ensi kerran karkotettiin Siperiaan. Hänet karkotettiin 7 kertaa Siperiaan ja hän pakeni sieltä 6 kertaa. Seitsemännellä kerralla vallankumous vapautetti kaikki poliittiset vangit. Karkotuksia ei voi voi verrata Stalinin 30-luvulla tekemiin karkotuksiin. Tsaarin ajan karkotukset olivat näille roistoille lukulomia, missä nämä suunnittelivat vallankumousta, jos vain selvisivät kylmyydestä hengissä. Stalin tuli vakuuttuneeksi, että marxismi oli yleismaailmallinen ihmelääke kaikkeen, filosofinen järjestelmä, joka sopi hänen luonteensa pakkomielteenomaiseen kokonaisuuteen. 
- Ajat olivat varmaan sellaiset, että tätäkään vaihetta ei voitu sivuuttaa kokematta sitä.

12.3. Keskiviikko. Kävin entisen työpaikkani arkistossa keräämässä historiaa.

"Oikeistokenraali" Lars Skiöld oikealla
näyttämässä siirron tunnusta

Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen 1967 vastoin kansan mielipidettä, 83% oli vasemman puoleisen liikenteen säilyttämisen kannalla. Kansanäänestykseen osallistui 53 % siihen oikeutetuista vuonna 1955. Vuonna 1961 Pohjoismaiden neuvosto suositteli Ruotsia vaihtamaan samalle puolelle kuin muissakin Pohjoismaissa. Ruotsin poliitikoilla oli rohkeutta tehdä oikea päätös vastoin kansan enemmistön mielipidettä. Päätös puolen vaihtamisesta tehtiin toukokuun 10. päivänä 1963. Ja oikealle siirryttiin syyskuun 3. päivänä 1967. Tämän päivän hinnoilla siirtyminen maksoi lähes 4 miljardia kruunua eli 450 miljoonaa euroa. On sanottu, että silloin Ruotsi otti varaslähdön liikenteen turvallisuustyössä. Englanti ei seurannut Ruotsin esimerkkiä.

11.3. Tiistai. Venäjä ei enää luovu Krimistä ilman sotaa.

Äänestä fasismia vastaan

Muistamme miten kävi Tsetsenian, Ossetian. Venäjä tarvitsee tulevaisuutta varten puskureita, so ihmiskilpiä, jos joku yrittää käydä Venäjän kimppuun. Historian valossa tai oikeammin varjossa Venäjän kimppuun on käyty, mutta ei kait kukaan tervejärkinen (Hitler ja Napoleon eivät) käy Venäjän kimppuun. Putinilla ei ilmeisesti ollut vaihtoehtoja. Pehmoilulla naapurimaat olisivat liittyneet vastapuolelle!


10.3. Maanantai. Krimin sota 1850-luvulla, oli Englannin ja Ranskan sota Venäjää vastaan. Siksi Englanti hyökkäsi Venäjää vastaan myös Suomessa mm Ahvenanmaalla, Oolannin sota. 
Nyt Krimillä pyritään äänestäen ja muutenkin Venäjän alaisuuteen, aivan kuin Oolannissakin on pyritty Ruotsin alaisuuteen. Voitasko järjestää koko Suomessa äänestys liittymisestä joko Venäjään tai Ruotsiin? Mie haluaisin Ruotsiin. Haluaakohan Suomessa asuvat 20.000 venäläistä Suomen liittyvän Venäjään? 

9.3. Sunnuntai. Ukraina sai Krimin Neuvostoliitolta Stalinin kuoleman jälkeen 1954. 
Nyt kun Ukraina ei ole ehkä niin varakas kuin Venäjä, Krimin asukkaat haluavat kuulua Venäjään, Venäjä ehkä pystyy maksamaan esimerkiksi valtion virkamiesten palkkoja paremmin. Kukapa nyt köyhään ja kuihtuvaan Ukrainaan haluaisi kuulua, jätetään hukkuva laiva.
Päivän Helsingin Sanomissa Ilkaa Malmberg kertoo Krimin sodasta ja sivulla on ihan valokuvan tasoinen Franz Roubaudin maalauskin

Franz Roubaudin maalauksesta

paikan päältä. Ranska ja Englanti lähtivät estämään Venäjää laajentamasta ennestään suurta Venäjän valtakuntaa Bosborinsalmeen. Venäjän vetäytyessä Krimille, taistelut käytiin Sevastopolin linnakkeen ympärillä. Seuraukset: 250.000 venäläistä, 100.000 ranskalaista ja 20.000 englantilaista kuoli, kuinka paljon oli haavoittuneita? Varmasti ei ollut sen taistelun arvoista. Mutta minkäs teet, palkkasoturi menee, minne käsketään, siitä se palkka maksetaan.


8.3. Launatai. Ilmasto lämpenee. Kunnon talvea ei ollut. 
Lapissa on paljon lunta, mutta myös lämmintä. Huhtikuu on ollut Lapissa hyvä hiihtokuu, kohta nähdään miten käy tänä vuonna. Vantaalla hiihdin viimeisen kerran 2012 huhtikuun 21. päivänä. Golfia pelattiin huhtimuun 23. päivänä ensi kerran. Kuvassa oululainen professori vaimoineen hiihtämässä Ylläksellä pari vuotta sitten.

7.3. Perjantai. Ukraina on edelleen politiikan fokuksessa. Jatketaan sen historiasta.
II-maailmansota syttyi 1939.
Jo 1930-32 Ukrainan talonpojat lopullisesti tapettiin ja viljelykset kollektivisoitiin Stalinin päätöksellä. Viljasato otettiin pakolla, seurasi nälänhätä holodomor, siihen kuoli 6-7 miljoonaa. Jotkut sanoivat sitä kansanmurhaksi.
Otseretkon perillisiä asui maailman suurimman konfliktin aattona nälänhädän tuhoamassa ja vainoharhaisen diktaattorin mielipuolisessa puserruksessa. Lapsia syntyi lähes mahdottomiin oloihin, koska seksi oli lähes ainoa nautinto ja kondomeja ei ollut tai ne olivat liian kalliita hankkia. Isästä ei juuri ollut tietoa oliko edes enää hengissä ja äiti meni töihin kaukaiseen kaupunkiin. Täti toimi kasvatusäitinä teollisuuskaupungissa.

Postimerkki 300-v
Ukrainan ja Venä-
jän kansojen liiton
muistoksi 1954

Sitten äiti tuli, otti lapsen ja meni pieneen kyläpahaseen isän vanhempien luo. Sitten äiti meni töihin kolhoosiin. Sotilaat tulivat kylään, ensin saksalaiset sitten venäläiset. Kellosepän perhe vietiin yhtenä päivänä. Heidän vanhin tyttö onnistui piilottautumaan kanalaan, joka sytytettiin palamaan ja tyttö paloi sen mukana. Sitten isän näköinen luuksi ja nahkaksi nälkiintynyt mies tuli kotiin. Isällä oli märkivä kurkku, koska hän oli yrittänyt leikata kurkun auki pelätessään joutuvansa saksalaisten vangiksi.
Natsit tuhosivat lähes miljoona ukrainalaista juutalaista. Saksalaissotilaat veivät äidin ja 5-vuotiaan tyttären ja muutkin terveet ja työikäiset junalla. Äiti tosin joutui taistelemaan, että sai ottaa tytön mukaan. Matkaa ei tehty ensimmäisessä luokassa, vaan tavaravaunuissa ahtaasti. Evästä oli niukasti ja vessana sankko vaunun nurkassa. Mutta kuulemma tunnelma oli ollut innostunut. Menemme leiriin, olemme turvassa, teemme työtä, saamme hyvää ruokaa ja ehkä isäkin on siellä. Mutta leiri oli piikkilanka-aidoilla ympäröity parakkikylä. Äiti oli 12 tuntia päivisin töissä lentokonetehtaassa. Siten äiti ja lapsi siirrettiin toiseen leiriin, jossa isäkin oli. Tässä leirissä tapahtui niin kauheita, että niistä ei kannata kertoa. Ja sitten sota loppuikin ja perhe astui suureen laivaan, joka vei heidät Englantiin.

5.3. Keskiviikko. Aloin kerätä lisäaineistoa jalankulkijan heijastimen historiasta.
Tänään ilmestyy Autouutiset, jossa minulla on kirjoitus otsikolla Nopeusrajoitukset päivitykseen. Jatkan ajankohtaisesta Ukrainasta.
Ukrainaan tuli kapitalismi Neuvostoliiton romahdettua ja Ukrainan itsenäistyttyä. Lännestä tuli kapaitalismin rakentajat samaan tapaan kuin Amerikassakin jossakin vaiheessa, kun Rockefellerit Carnegiet, Morganit. He aloittivat rosvoparoneina ja jatkoivat säätiöillään. Gangsterivaihe lienee välttämätöntä kapitalismin kehitykselle. Onko Ukrainassa mitään ulospääsytietä? Kyllä pitkällä aikavälillä, Skandinaavinen malli ottaa parhaat osat kapitalismista ja sosialismista. Ja ammattiyhdistystoiminnalla. Ukrainan on löydettävä tiensä, nyt hyväksytään kaikki lännestä, josta osa on hyvää, osa roskaa. Ulkolaiset perustavat tehtaita, kun näkevät, että halpaa työvoimaa on tarjolla.
Kerran Ukraina oli maanviljelijöiden ja insinöörien kansakunta, ei oltu rikkaita, mutta toimeentulevia. Nyt gangsterit käyttävät teollisuuttamme hyväksi samalla kun nuoriso pakenee länteen. Kauniit nuoret naiset viedään prostituoiduiksi. (Traktorien lyhyt historia ukrainaksi)

4.3. Tiistai. Jatkan Ukrainasta ja ratsu-upseeri Otseretkosta.
1930 Otseretko pidätettiin, paljon ennen varsinaisten puhdistusten alkua. Kolkutettiin oveen keskellä yötä (näin tapahtui myös Suomessa samoihin aikoihin). Otseretko tyynnytteli perhettään, älkää minusta olko huolissanne. Hän ei palannut. Kiovan sotilasvankilassa häntä syytettiin ukrainalaisten kansallismielisten kouluttamisesta taistelijoiksi. Kuusi kuukautta vaimo vei ruokaa vankilaan, kunnes sanottiin, että huomenna ei tarvitse enää tulla. Myöhemmin alkoivat varsinaiset puhdistukset. Otseretkon perheestä tuli kansanvihollisen perhe. He joutuivat pakenemaan takaisin Pultavaan. 1932 armeija takavarikoi maasta saadun sadon ja siemenviljan. Näin ihmiset pakotettiin köyhyyteen ja hyväksymään kollektivismi. Ukrainan sato vietiin Leningradiin ja Moskovaan tehtaiden proletariaatin ruokkimiseen. Tuotteita myytiin myös Euroopan suurkaupungeissa, Saksassa ihmeteltiin Neuvostoliiton suurta tuottavuutta, tuottajat kuolivat samaan aikaan nälkään.
Talonpojat joutuivat äärettömään ahdinkoon, söivät kotieläimensä ja lopulta hiiret ja rotatkin kelpasivat. Ukrainassa kuoli nälkään 1932-33 lähes 10 miljoonaa ihmistä.
Otseretkon leski teki kolmilapsiselle perheelleen ruohosta ja niittysuolaheinästä keittoa. Maasta kerättiin piparjuuret, maa-artisokat ja muutamat perunat. Kun nämä loppuivat he söivät katto-oljissa eläneet rotat ja lopuksi katto-oljet. Valjasnahkaa pureskelemalla vaimennettiin näläntunnetta.
1933 saivat matkustusluvan. Ensin kauas Luhanskiin, jossa oli lesken lääkärisisko, jonka mies oli puolueen jäsen ja marsalkka Vorosihlovin ystävä. 

3.3. Maanantai. Passi pitää uusia, oli muutama kuukausi sitten vanhentunut. Kirjastosta löysin taas mielenkiintoisen kirjan. Siinä oli kuvauksia ensimmäisestä maailmansodasta ukrainalaisen ratsu-upseerin kokemana, lapsenlapsen kirjoittamassa kirjassa.
Mitrofan Otseretko oli talonpoikaislähtöinen loistava sotilas, peloton, mutta varovainen, rakasti elämää, kunnioitti kuolemaa. Toisin oli aatelisupseerit, jotka tuskin pitivät talonpoikia edes ihmisinä. Otseretko huolehti sotilaistaan. Hän pelasti 1916 itärintamalla keisarin serkkua ja sai itsekin luodin jalkaansa sekä sai siitä Yrjönristin keisarin itsensä kiinnittämänä. Kaksi vuotta myöhemmin keisari tapettiin perheensä kera.
1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Otseretko ei liittynyt valkoisiin eikä puna-armeijaan. Hän vei vaimonsa ja kolme lastaan Pultavaan ja liittyi Ukrainan tasavaltalaisarmeijaan.

Kansalaissodassa tapahtui joukkoteurastuksia. Sota oli niin kammottavaa, että oli vaikuttanut siltä kuin ihmissielu olisi kuollut. Kaikki kaupungit, kylät ja talot hävitettiin huonekaluja myöten. Entisistä naapureista tuli vihollisia. Kansalaissota ei ollut pelkästään valkoiset vastaan punaiset, vaan neljä vierasta armeijaa pyrki hallitsemaan Ukrainaa. Oli puna-armeija Neuvosto-Venäjältä, valkoinen armeija Venäjältä, Puolan armeija ja Saksan armeija. Ukrainalaisia johti kasakka-atamaanit, oli täysin mahdoton tehtävä. Otseretko liittyi atamaani Tiutiunikin johtamaan joukkoon alipäällikkönä. Sodan lopussa Otseretko pakeni Turkkiin. Tuttavien ja Leninin avulla Otseretko sai armahduksen ja pääsi Kiovan sotilasakatemian miekkailun opettajaksi.
Siis ensimmäisessä maailmansodassa ja sitä edeltävissäkin sodissa Ukraina on ollut sotajoukkojen kohtaamispaikka, samoin myös toisessa maailmansodassa saksalaisten ensin vyöryessä maan läpi ja sen jälkeen neuvostoliittolaisten kiirehtiessä Berliiniin ja muualle Eurooppaan. Maata ja kansaa on orjuutettu ja nujerrettu enemmän kuin monta muuta maata lähinnä keskeisen sijaintinsa takia. Ei ole ihme, jos maa on taloudellisissa vaikeuksissa. Silloin kun menee huonosti, ja on vähän jaettavaa, käydään helposti myös toistensa kimppuun eikä pystytä elämään yhteiselämää. Tässä tapauksessa ulkoinen uhkakaan ei näköjään yhdistä vaan erottaa.

2.3. Sunnuntai. Venäjä päätti puuttua Ukrainan valtion asioihin kovalla kädellä eli aseilla. Ukrainan historiaan kävin tutustumassa, siitä seuraavaksi:
Ukrainan alueella on asunut kimmerialaisia, skyyttejä, sarmaatteja, gootteja, hunneja, kreikkalaisia, avaareja, kasaareja, bolgaareja, slaaveja petsenegeja ja kumaaneja. Viikingit perustivat Kiovan suuriruhtinaskunnan, josta syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.
Mongolit valtasivat 1222 Ukrainan alueen pariksi vuodeksi, mutta tulivat uudelleen 1237 taas muutamaksi vuodeksi. Mongolit jatkoivat Puolaan, Tsekkiin ja Unkariin ja lopuksi perustivat Volgan alajuoksulle Kultaisen ordan valtakunnan, johon Ukrainakin kuului.
1500-luvulla Ukrainaa alkoivat hallita kasakat. Puola-Liettuan aatelisvallasta ukrainalaiset irtautuivat Venäjän tsaarin avulla 1650-luvulla. Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjään 1667, Länsi-Ukraina Puola-Liettuaan. Pultavan taistelun jälkeen valta tiiviistyi Venäjään ja länsiosaankin noin 1800.
Ukraina alkoi herätä 1800-luvun puolivälissä, mutta Venäjä tukahdutti 1870. Venäjän vallankumous 1917 antoi itsenäisyyden Ukrainalle.
I maailmansodassa osa Ukrainaa joutui Saksan ja Itävalta-Unkarille. Venäjän väliaikainen hallitus myönsi heinäkuussa 1917 autonomian Ukrainalle.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa sekä Itävalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa.
Lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen Ukraina päätettiin julistaa itsenäiseksi Ukrainalaiseksi neuvostotasavallaksi. Bolsevikkien lähestyessä Kiovaa, kansantasavalta julistautui itsenäiseksi 22.1.1918. Brest-Litovskin rauhan maaliskuussa jälkeen puna-armeija vetäytyi Ukrainasta. Saksan ja Itävalta-Unkarin avulla Ukraina julistautui monarkiaksi. Saksan tukema hallinto kesti vuoden loppuun saakka ja sosialistit ja nationalistit palasivat valtaan tammikuussa 1919. Muutaman kuukauden päästä tästä Venäjän puna-armeija otti haltuunsa suuren osan Ukrainaa. Ukraina jaettiin Puolan ja Nevosto-Venäjän sodan päätyttyä puna-armeijan tappioon 1920. Länsi-Ukrainakin joutui Puolan haltuun.

II-maailmansodan alussa syyskuussa 1939 Molotov-Ribbentropin sopimuksella Puolalta otettiin Ukraina, josta tehtiin neuvostovalta. Sitten Saksa miehitti sen 1941-44. Sodan jälkeen elettiin zdanovilaista neuvostovallan aikaa eli kampanjoitiin nationalismia vastaan.  

1.3. Lauantai. Stalin-tutkimus jatkuu. Stalin liittyy puolueeseen.
Stalinin runoja alkoi ilmestyä lehdissä, mutta 17 ikäisenä runous ja pappisopinnot alkoivat jäädä taka-alalle. Sitten taas tapahtui jotain sellaista, joka vaikutti kenties ratkaisevasti. Poliisi tappoi Stalinin enon. Nyt pappisseminaarilaiset alkoivat päntätä itseään Marxin Pääomaa. Ja kohta he siirtyivät agitaattoreiksi työväen kokouksiin. Montefiore sanoo, että romanttisesta runoilijasta oli tulossa vakaumuksellinen fanaatikko. Stalin: historia on määrännyt ainoastaan vallankumouksellisen proletariaatin vapauttamaan ihmiskunnan ja tuomaan maailmaan onnea, mutta ihmiskunnan on käytävä läpi koettelemuksia ja kärsimyksiä ennen kuin se yltää tieteellisesti todistettuun sosialismiin. Tämä Stalinin uskontunnustus ei ollut ainoastaan sosialismin teoriaa, se oli kokonainen maailmankatsomus, filosofinen järjestelmä, kuin todistettu uskonto.
20-vuotiaana Stalin liittyi tässä vaiheessa vielä laittomaan Venäjän sosialidemokraattiseen puolueeseen 1898, josta myöhemmin erkanivat bolsevikit, enemmistöläiset vallankumouslaiset, ja mensevikit, vähemmistöläiset.



Helmikuu

27.2. Torstai. Syntymäpäiväni. Jatkan tutkielmaani Miksi Stalinista tuli mikä tuli.
Stalin syntyi Georgiassa Gorin kaupungissa. Isä oli 22v suutari ja äiti 17v 1872. Heille syntyi 1875 poika Jakov, sitten 1876 Giorgi ja 1878 jouluun 6. päivänä Josif heikkona, hentona ja laihana. Vasemman jalan toinen ja kolmas varvas olivat kasvaneet yhteen. Isäksi oli ehdolla pari muutakin, poliisiupseeri ja kauppias. Kauppias oli menettänyt kolme omaa lastaan isorokkoon.

Väkivaltainen ja alkoholisoitunut isä jätti perheensä. Stalin eli todellisessa köyhyydessä, heillä ei ollut mitään. Naapurit huomasivat Stalinin lahjakkuuden ja auttoivat hänet koulutielle. Stalin pääsi hengelliseen kouluun 10-vuotiaana, äiti tahtoi pojasta piispaa. Elämä Gorissa oli kaikinpuolin vaarallista.

Pojat leikkivät ohikiitävien vaunujen akseleissa, Stalin joutui sairaalaan. Vasen käsi vammautui pysyvästi. Goria pidettiin tuohon aikaan Venäjän vaarallisimpana paikkana. Niinpä Stalinkin oli usein tappeluissa. Gorilaiset miehet tunnettiin suurisuisina ja väkivaltaisina lurjuksina, oikein vaalittiin värikästä ja hurjaa perinnettä, kaikille avoimia joukkotappeluita, joissa kaikki keinot olivat käytössä. Montefioren mukaan ryyppääminen, rukoilu ja rähinöinti rehottivat, humalaiset papit toimivat erotuomareina, kapakat väkivallan ja rikollisuuden kehtoina. Viranomaiset olivat yrittäneet kieltää väkivaltaisen ”urheilumuodon”. Sen juuret olivat keskiajan sotilaskoulutuksesta, silloin käytiin jatkuvia sotia. Stalinin kehitys johtui osin juoposta isästä ja osin katutappeluista.
Aleksanteri III ryhtyi venäläistämään Georgiaa, opetuksen piti tapahtua venäjäksi. Venäläiset opettajat olivat kovaotteisia univormuissaan ja halveksivat georgian kieltä. Vain laulunopettajaa, Simon Gogtsilidzeä kaikki rakastivat. Niinpä Stalinistakin tuli hyvä tenori ja lisäksi ruoilija. Hän sai hyviä arvosanoja koulussa.

Tammikuussa 1890 hän jäi taas irralleen päässeiden hevoskärryjen alle ja joutui sairaalaan moneksi kuukaudeksi. Heinäkuussa 1893 hän suoriutui hengellisen koulun lopputenteistä erinomaisilla arvosanoilla. Stalin pyrki ja pääsi Tbilisin pappisseminaariin, jossa aloitti 15-vuotiaana 600 muun nuoren kanssa 1894. Seminaarit olivat pahamaineisia keskiaikaisesta kasvatuksestaan ja nyrkkivallastaan. Kaikki Raamatun kieltämät paheet kukoistivat sisäoppilaitoksessa, hartauden pyhässä pesäpaikassa, ”Kivisäkki”-nimisessä ”vankilassa”. Yksi tarkastaja sanoi olevansa Jumalan nöyrä alhainen orja, tsaarin palvelija. Mikään maallinen koulu ei tuottanut yhtä paljon ateisteja kuin tämä pappisseminaari. Kivisäkistä tuli todella vallankumouksellisten sisäoppilaitos. Stalin oli aluksi mallioppilas. Köyhänä hän joutui sen tekemään, hän anoi polvillaan sgtipendejä rehtorilta, ettei lentäisi ulos. Hän myös yritti tienata lukukausimaksuja laulamalla kuorossa. Hän oli kuoron tärkein, ensimmäinen tenori, joka esiintyi myös oopperassa. Lisäksi Stalinista tuli runoilija Soselo,”nuori palavasilmäinen mies”, jonka runoja julkaistiin georgialaisissa lehdissä. Teini-ikäisenä hän oli ammattilaisen veroinen tenori ja runoilija. 

Jotkut pappisseminaarilaisista kuuluivat salaiseen piiriin, jossa luettiin sosialistisia kirjoja, Stalin pyydettiin siihen mukaan. Olisiko tässä käännekohta koko maailmanhistoriassa.

Hugon kirjasta Yhdeksänkymmentäkolme tuli ensimmäinen sankarikirja vallankumouksellisen papin takia. Kirja oli ankarasti kielletty. Pappi ei koskaan itkenyt, oli oikeudenmukainen ja pelottava. Stalin joutui rangaistusselliin usein kirjojen lukemisesta. Lisäksi hän sai siitä useita vakavia nuhteluita. Hän palvoi Zolaa ja luki Venäjän ja Ranskan historiaa, ihaili Gogolia ja Tsehovia, jonka teoksia Stalin siteerasi ulkoa. Ihailun kohteita olivat myös Tolstoi ja Dostojevski. Hänen oli pakkolunastettava näitä teoksia vallankumouksen takia. Kiellettyihin kirjoihin kuului myös Kazbegin Isänmurha. Siinä sankari maantierosvo Koba taistelee venäläisiä vastaan. Koba Stalin teki kutsumanimekseen, kavereiden oli kutsuttava häntä sillä nimellä. Montefioren mukaan Koba tarkoitti kaukasuksen kansojen kostoa, armottomuutta, uskollisuuteen ja petokseen kytkeytyvää pakkomiellettä sekä ihmisen ja perheen uhraamista aatteen puolesta.

25.2. Tiistai. 
Stalin oli peitenimi, josta tuli käyttönimi. Oikea sukunimi Josifilla oli Dzugasvili, suomeksi Dzukanpoika. Z:n ja s:n päällä kuuluu olla vielä pieni v-merkki, ^ tuo, mutta aukeaa ylöspäin. Noin vaikean nimen vaihtaa mielellään helpommaksi. Muita salanimiä olivat Soso ja Koba. 
Lenin oli myös vaihtanut sukunimensä, joka oli alunperin Uljanov.
Lenin oli sosialidemokraattisen työväenpuolueen perustajia, 1898 se perustettiin Minskissä, toinen tunnettu perustaja oli Trotski. Jo toisessa puoluekokouksessa 1903 väki jakaantui bolsevikkeihin ja mensevikkeihin, enemmistöläisiin ja vähemmistöläisiin. Kuten Suomessa myöhemmin. Diktatuurisiin ja demokratuurisiin.
1912 tapahtui lopullinen jako.
Bolsevikit alkoivat rahoittaa toimintaansa pankkiryöstöillä, niinkuin nykyäänkin esimerkiksi Ruotsissa ilmeisesti ulkomaiset rikollisjärjestöt.  Ensimmäinen suuri pankkiryöstö tapahtui Tbilisissä, Stalin organisoi sen, Lenin piileskeli samaan aikaan 1907 kesäkuussa Suomessa Terijoen Kuokkalan kylässä. Montefiore on löytänyt todistusaineistoa, jota ei ole aiemmin päästy tutkimaan.
Ryöstäjät riitaantuivat saaliista. Myöhemmin Lenin yritettiin tuhota puolueen sisältä ja Stalinista tuli heti persona non grata Georgiassa. Tbilisin puoluekomitea erotti hänet puolueesta.

24.2. Maanantai. Uintia hiihtämisen sijasta. Nimipäivän kunniaksi kääretorttua.

23.2. Sunnuntai. +2C. Hiihdin vielä 10/220 km "lumipuurossa". 
Joulukuussa 1943 saksalainen 6. armeija ja sen 330.000 miestä joutui saarroksiin. Stalin on sanonut sitä sodan käännekohdaksi. Saksa ilmavoimat eivät kyenneet huoltamaan saarroksiin joutuneita, joten ne alkoivat nääntyä pakkasiin. Saksalaisten likvidointi piti tehdä operaatio Sormuksella. Stalin ajatteli vaihtaa Jeremenkon tilalle Rossovskin komentajaksi, johon Zukov: Jeremenko loukkaantuu kovasti. Ei nyt ole aikaa loukkaantua, sanoi Stalin, emme me ole mitään koulutyttöjä. Me olemme bolsevikkeja!Saarretut joutuivat taistelemaan elämästä ja
kuolemasta nälässä ja pakkasessa, söivät jo kaikkia mahdollisia eläimiä. Vasta tammikuun viimeisenä päivänä 1944 saarto loppui, kun marsalkka von Paulus antautui vastoin Hitlerin käskyä 90.000 miestä oli kuollut ja loppuja kuvataan: nälkää näkeviä, pakkasen puremia linnunpelättimiä, joita oli vaikea tunnistaa ihmisiksi saatikka sotilaiksi. Heidät vietiin vankileireille, joista monikaan ei palannut.
Toisessa maailmansodassa vangittiin saksalaisia 5,5 miljoonaa, joista kuoli leireillä 1,65 miljoonaa. Vankienvaihdossa palautui lähes 4 miljoonaa. Neuvostoliitossa vangit olivat työvoimana.
Venäläisiä otettiin vangiksi 5,3 miljoonaa, joista kuoli 2,6 miljoonaa ja palautui vaihdossa 2,7 miljoonaa.

22.2. Lauantai. Hiihtäen 10/210 nyt sateessa +2C lämmössä erittäin raskaalla radalla. Jos ei tule lisää lunta, hiihtäminen loppuu näinä päivinä. 
Montefioren mukaan Stalinin kuoleman jälkeen hänen läheisin elämänkummppani 38-v Valetska, ollut lähes 20 vuotta Stalinin palveluksessa, heittäytyi ruumiin päälle ja parkui pitkään ja oli vakuuttanut "parempaa miestä ei ole ollut koskaan maan päällä". Ehkäpä hän aavisti, että ajat muuttuvat ja tuskin parempaan suuntaan.

21.2. Perjantai. Hiihtolenkin, tänään 10/200 yhteensä, jälkeen toisen maailmansodan alkuaikoihin. 
Punaisen tsaarin hovissa Montefiore toteaa, että vuoden 1939 lokakuun 3. päivään mennessä kaikki kolme Baltian maata olivat suostuneet ottamaan venäläisten tukikohtia alueilleen. Stalin ja Molotov käänsivät aseensa ja uhkauksensa neljännen Itämeren alueella vaikutuspiirissään olevan maan eli Suomen suuntaan odottaen sen taipuvan samalla tavalla kuin muutkin olivat tehneet.
Lokakuun 12. Suomen valtuuskunta oli tavannut Kremlissä Stalinin ja Molotovin, jotka olivat esittäneet sille vaatimuksen luovuttaa Hankoniemestä laivastotukikohta neuvostoliittolaisille. Stalinin suureksi yllätykseksi suomalaiset torjuivat vaatimukset. Tällainen ei voi jatkua kauan ilman että sattuu jotain onnettomuuksia, Stalin oli sanonut. Suomalaiset olivat vastanneet, että he tarvitsevat viiden kuudesosan enemmistön eduskunnassaan. Stalin oli nauranut: Saatte varmasti 99 prosenttia. Ja meidän äänemme kaupan päälle, vitsaili Molotov ja jatkoi; Me siviilit emme voi enää jatkaa... Vuoro on nyt sotilailla.
Stalin lähetti Suomelle uhkavaatimuksen. Aloitetaan tänään ja määräsi Kulikin komentamaan pommituksia. Joukot hyökkäsivät marraskuun 30. koko lähes 1.300 km pituudelta. Valkoisiin pukeutuneet suomalaiset kuin haamut tappoivat venäläisiä ja tekivät tyhjäksi rintamahyökkäyksen. Metsät olivat täynnä neuvostosotilaiden jäätyneitä ruumiskasoja. Suomalaiset täyttivät 70.000 tyhjää pulloa bensiinillä ja tuhosivat niillä venäläisten tankkeja. Ne olivat ensimmäiset "Molotovin-coctailit" ja osa pääministerin henkilökulttia, vaikka se tuskin olikaan hänen mieleen. Joulukuun puoliväliin mennessä Stalin oli menettänyt noin 25.000 miestä. Stalin oli suunnitellut hyökkäyksen paikalliseksi harjoitukseksi ja kestoajaksi 10 päivää.

Minulla on yksi unelma: tuhota Suomen valkokaartit. Ja me teemme sen. Voitto on jo lähellä. 
Stalin määräsi joukkojen johtajaksi Timosenkon. Joukkojen rippeet alkoivat 35 asteen pakkasessa kuolla nälkään. Berija ilmoitti, että elintarvikkeet ovat loppuneet. Ja polttoainetta ei yhtään. Ja joukot ovat alkaneet hajota.
Stalin: valkosuomalaiset rapaortoivat tuhonneensa 44. divisioonan ja ottaneet vangiksi 1.000 punasotilasta, saaneensa 102 tykkiä, 1120 hevosta ja 43 panssarivaunua. Pitääkö tämä paikkansa, kysyi Stalin. Stalin lähetti Mehlisin Suomussalmelle. Hän totesi tappiot ja surmautti koko komentoportaan, hän raportoi Stalinille ja jatkoi: petturien ja pelkureiden etsintä jatkuu. Joulukuun 10. Mehlis melkein menetti itsekin henkensä hänen autonsa joutuessa väijytykseen. Hän selvisi ja otti pakoon pötkineet komppaniat komentoonsa ja päin vihollista. Armeijalla ei ole leipää, Mehlis ilmoitti ja Kulik: Kaikkialla ilmenee jäykkäniskaisuutta ja byrokraattisuutta.

20.2. Torstai. Kävin huuhtomassa vähän kultaa ladulla. 
Elokuussa 1939 Hitlerin ja Stalinin tehtyä sopimuksen Euroopan etupiirijaosta, Stalin Montefioren mukaan oli vaikuttanut hyvin tyytyväiseltä itseensä, olihan hän saanut sen mitä oli halunnut: Itä-Puolan, Latvian, Viron, Suomen ja Bessarabian sekä Romanian. Myöhemmin Stalin vielä tinkasi Hitleriltä Liettuankin. Stalin ei antanut tämän uuden ystävyyden Hitlerin kanssa johtaa harhaan: tottakai tämä on pelkkää peliä, jossa katsotaan kuka huiputtaa ketä ja tiedän mikä Hitler on miehiään. Hän kuvittelee olleensa minua ovelampi, mutta todellisuudessa minä huiputin häntä. Näin vältymme sodalta vähän pidempään.

19.2. Keskiviikko. 

SUOMI sai kaksi uutta olympiavoittajaa ja kaksi olympiakultamitalimiestä ja kaksi olympiahopeanaista sekä voitti jääkiekon puolivälierässä Venäjän. 

Stalin-kirjasta löytyy hyviä kuvauksia kolmen suuren tapaamisista. Tämä viimeiseksi jäänyt tapaaminen oli Jaltalla. Helmikuussa 1944 Stalin, Roosevelt ja Churchill tapasivat noin viikon ajan. Helmikuun 8. päivän ikimuistoiselle illalliselle Stalin oli ottanut mukaan Berijan. Roosevelt huomasi Berijan ja kysyi Stalinilta, kuka on tuo vastapäätä suurlähettiläs Gromykoa istuva mies, jolla on nenälasit? Stalin: Ai toi. Se on meidän Himmlerimme, tarkoituksellisesti häijysti.

Puolueen kauhu, Berija, joka käytti Gulagin 1,7 miljoonaa orjatyöläistä tuottamaan aseita Stalinille sekä rakentamaan rautateitä. Näistä menehtyi sodan aikana lähes miljoona. Mutta näiden orjien ansiota saattaa olla, että Hitler saatiin pois päiviltä ja sota loppumaan.
Roosevelt kuoli pian Jaltan kokouksen jälkeen 12.4. Häntä syytettiin pehmoilusta Jaltassa, antoi periksi Stalinille. Mutta Stalinille ei tarvinnut antaa periksi, koska Stalin oli kertonut, että hän ottaa ne alueet, jotka sodalla saa. Siksi hän kiirehti Berliiniin menoa, sinne syöksyi kaksi puna-armeijaa kilpaa. Marsalkka Zukov oli perillä 20.4. ja Hitler meni naimisiin Eva Braunin kanssa 28.4. ja samana päivänä he päättivät päivänsä.

17.2. Maanantai. Lähetin Autouutisille kirjoituksen otsikolla Puhtaat henkilöautot tavoitteena, siinä käsitellään EU.n liikennejärjestelmien tulevaiuutta. Hyvin mielenkiintoinen kirja on nyt luettavana. Se kertoo Stalinista lähes kaiken, jos nyt ylipäänsä mistään voi läheskään kaikkea kertoa. Mutta paljon. Nekin päivät olivat kiinnostavaa luettavaa, kun Hitler oli ryhtymässä sotaan Stalinia vastaan. Aiemmin ulkoministeri Molotov seurueineen vieraili Berliinissä ja tapasi Hitlerin kolmituntisessa keskustelussa. Molotov kysyi Hitleriltä kahteen otteeseen Suomessa ja Romaniassa ja Bulgariassa olevista saksalaisjoukoista. Hitler menetti toisella kerralla malttinsa:

Nehän ovat aivan merkityksettömiä! Molotov huomautti happamena, että ei olllut mitään syytä kiihtyä. Mutta miten he voivat sopia suurista asioista, elleivät he pystyneet sopimaan pienistäkään? Molotov huomasi, että Hitler alkoi kiihtyä: Jatkoin sinnikkäästi. Väsytin hänet. Hitler otti nenäliinan, pyyhki hikeä ylähuulestaan ja saattoi vieraansa ovelle. Olen varma, että historia muistaa Stalinin nimen ikuisesti, hän sanoi. Sitä en epäile, Molotov vastasi. Meidän pitäisi tavata... Hitler ehdotti epämääräisesti, mutta tuota tapaamista ei koskaan tullut. Toivon, ettei se unohda minuakaan, hän lisäsi ivallisen vaatimattomaan sävyyn, sillä hän oli vain kaksi päivää aikaisemmin allekirjoittanut määräyksen n:o 18, joka oli nostanut asialistan kärkeen hyökkäyksen Neuvostoliittoon - ja nimenomaan tuon yrityksen ansiosta hän takasi itselleen paikan historiassa. 22.6.1941 olin aika tarkasti 4 kuukauden ikäinen, kun Hitler lähetti pommikoneensa kohti Neuvostoliittoa, samana päivänä 129 vuotta aikaisemmin Napoleon oli hyökännyt Venäjälle. Hitlerin joukoissa oli saksalaisia, kroaatteja, suomalaisia, romanialaisia, unkarilaisia, italialaisia ja espanjalaisia sekä 3.600 panssarivaunua, 600.000 moottoriajoneuvoa, 7.000 tykistöyksikköä, 2.500 lentokonetta ja 625.000 hevosajoneuvoa. Stalinilla oli mm. 14.000 panssarivaunua, 34.000 tykkiä, 8.000 lentokonetta.
Kolmen ensimmäisen sotaviikon aikana Venäjä menetti 2 miljoonaa miestä, 3.500 panssarivaunua ja 6.000 lentokonetta. Viikko myöhemmin Saksa otti 300.000 puna-armeijan sotilasta vangiksi, 3.000 tykkiä ja 3.000 panssarivaunua.


14.2. Perjantai. Kävin tutustumassa Autouutisten päätoimittajaan ja toimituspäällikköön Myyrmäessä. Kahvin juonnin lomassa kävimme läpi tulevaisuuden suunnitelmia hyvässä hengessä. Lehti toivoi minun jatkavan kirjoitussarjaani, joka on alkanut noin 1995.

12.2. Luen nyt kirjaa Retki Lappiin, jonka on kirjoittanut Jean-Francois Regnard. Mies kävi Lapissa 1681. Kertomus matkasta ilmestyi vasta 1735. Kirjan tekstin kääntänyt Marja Itkonen-Kaila.
Kirjasta: Tiistaina tulimme Tornioon ja saavuimmekin juuri sopivasti ehtiäksemme näkemään Johannes Tornaeuksen hautajaismenot. Kun sanotaam, että turkkilaiset tuhlaavat omaisuutensa häihin, juutalaiset ympärileikkauksiin ja kristityt oikeudenkäynteihin, niin tähän voidaan lisätä: ja ruotsalaiset hautajaisiin.

1.-11. Sisällissodasta kertovan oman blogikirjan kirjoittamista ja joka päivä kymmenen kilometrin hiihtolenkin kiertämistä vesisateista välittämättä. Nettikirja Vapauden huumaa on selvitys Suomen sisällissodasta 1918. Tein itselleni, mutta tein sen kirjallisena, että voin kerrata siitä silloin tällöin tärkeimpiä asioita. Yksi tärkeistä uusista asioista oli: Ruotsin haluttomuus osallistua maamme sisäiseen välien selvittelyyn oli hyvä asia. Toisaalta Ruotsissa ei päästy yksimielisyyteen siitä, kenen puolelle Ruotsi olisi tullut. Eräillä jopa vaikutusvaltaisilla ruotsalaisilla oli aikeita miehittää Suomi ja vallata se takaisin Venäjältä. Sehän olisi ollut helppoa siinä tilanteessa. Mutta olisi tyydytty Länsipohjaan Kemijokea myöten ja Ahvenanmaahan. Ahvenanmaa oli vähimmäisenä vaateena pienestäkin tuesta. Ruotsalaiset olivat jo Ahvenanmaalla, mutta saksalaiset ajoivat heidät sieltä pois. 
Kirjan osoite: http://uprisingcivilwar.blogspot.fi

Tammikuu

1.2. Lauantai. Lunta oli yöllä satanut 20 cm. Kotiportailta lähdin harrastamaan umpilumihiihtoa. Vasta Kehä III:n toisella puolella kaupungin moottorikelkka oli käynyt painamassa lunta, siinä oli jo hieman helpompi hiihtää, konelatua siihen ei voinut tehdä. Luistellen vedin aina tasaisella, tamppaamalla ylämäet. Raskasta oli. Kävin urheilupuistossa, siellä oli nuorten hiihtokisat.

31.1. Perjantai. Hesari alkoi taas tulla. Tilattiin. Siinä oli Vantaan kaupungin ilmoitus, kaupunki vuokraa 56 ha maata perustettavaa jokamiesgolfkenttää varten.

30.1. Torstai. Sain käsiini Tornionlaakso-nimisen paikallislehden, jossa oli mielenkiintoinen juttu viisi vuotta aikaisemmin tehdystä haastattelusta. Eero Mäntyranta kuoli 29.12.2013 ja lehti julkaisi haastattelun Mäntyrannan pariskunnasta uudestaan.
Lehti tuo uutta valoa Eeron doping-jupakkaan 1972.
Eero sanoi, että kaikki johtui siitä, että menossa oli päävalmentajan valinta. Hymy-lehdessä oli ollut Eeron nimissä Jukka Uunilan mustamaalaus. Eero ei tiennyt siitä mitään, eli se ei ollut Eeron tekemä. Eerolta vaadittiin julkista anteeksipyyntöä. Eero pyysi henkilökohtaisesti Uunilalta anteeksi. Hymy ei suostunut oikaisemaan mitään. 
Sitten keväällä hiihtojen jo päätyttyä Eero sai kutsun Helsinkiin. Tiedotustilaisuudessa kerrottiin Eeron näytteestä löydetyn  pieni määrä amfetamiinia. Eero vaati tutkintaa. Sitä ei tehty. Hiihtoliitto antoi Eerolle huomautuksen. Eeron maine pilattiin. Kirjoituskesta saa sen käsityksen, että amfetamiini keksittiin kostoksi, kun Uunila mustamaalattiin Hymyn toimesta. Hymy kustansi Eeron paluun laduille hänen oltua poissa kolme vuotta kilpailuista.
Eero valittiin Sapporon olympiajoukkueeseen. Suomen mieshiihtäjät eivät saaneet yhtään mitalia. Sen jälkeen Eero voitti Salpauselällä ja Ounasvaaralla molemmat matkat, 15 ja 30 km.
Ottamassani valokuvassa Eero Alatornion Hiihtokisoissa 1959 tai 1960.

29.1. Keskiviikko. Herätys 4.45. Poikani Timo lähetti viestin, pitää olla vastassa lentokentällä klo 7. Hän on menossa toimittamansa kirjan julkistamistilaisuuteen. Kirjan nimi on Ihmisoikeuksien käsikirja. Kannen kuva on tässä blogissa.

27.1. Maanantai. Eilen kävin vain hiihtämässä, kun oli niin lauha kuin -6C. Tänään siirryin Norjalaisella takaisin kotiin Vantaalle. Käytin ensi kerran luvan kanssa internettiä yläilmoissa, mutta eihän se toiminut kuin hetken. Mutta sai sanoa, että käytin, stuertti mainosti: ensimmäinen lentoyhtiö Euroopassa internetin käyttö mahdollista.

25.1. Lauantai. Herätys 4.00. Vien pojanpoika Joonaksen linja-autoasemalle, josta hän lähtee muiden judokojen kanssa Raaheen 300 km kilpailuihin. Pojantytär taas lähti bussilla taideleirille.
Linja-autoja on viime vuosina palanut, eli niitä on syttynyt palamaan. Vuosittain busseja palaa noin 50, ei ihan pieni määrä. Palo on saanut alkunsa joko moottoritilasta tai jarruista. Viimeisin bussipalo oli ehkä Vantaalla 2.12.2013, palo syttyi jarruista. 
Bussit kulkkevat muuten aika luotettavasti myös kovemmilla pakkasilla, jos vain kuski pääsee töihin. Polttoaine ei juuri jäädy putkiin ja jätä välille, kun se vain on talvilaatua ja useimmissa lienee polttoaineen lämmitysjärjestelmä.
Ainahan se on haastavaa autolle kuin autolle tuo pakkanen, nyt oli onneksi vain - 26 C-astetta. Päivällä lämpötilan pitäisi nousta - 10 C-asteeseen.
Kävin miniän kanssa K-Raudassa. On se hyvä, että rautakauppoihin on palkattu naismyyjiä, nyt saa palvelua. Toista oli ennen. Olin kerran viisikymmentäluvulla itsekin joululomalla rautakaupassa myyjänä. Silloin myyjä ja ostaja olivat eripuolilla tiskiä kuin viinakaupassakin. Ostaja kertoi mitä haluaa ja myyjä yritti sitten tehdä parhaansa. Olihan se aikaa.

23.1 Torstai. 15 km vapaalla hiihtotavalla 10 asteen pakkasessa pienessa viimassa. Lopussa varpaat alkoivat paleltua. Sauvojen käsilenkit ovat uusissa sauvoissa surkeat. Ne vanhat lenksut olivat paljon paremmat. Joskus kehitys menee taaksepäin, ennen kuin taas joku keksii ja kehitys kehittyy.

22.1. Keskiviikko. Lapin Kansa kertoi Kuusamossa syntyneestä 50-vuotiaasta inarilaisesta kalastajasta ja kalahistorian harrastajasta Savikon Arista. Hänellä on muutamia kirjaharvinaisuuksia kaloista, mm. väitöskirja lohesta vuodelta 1780. Väittelijä oli oululainen Daniel Bonge, vastaväittäjänä professori Laurentio Roberg ja väitös tapahtui Uppsalassa. Se on ensimmäinen suomalainen kala-aiheinen julkaisu Savikon mukaan. Toinen harvinaisuus on Sundmanin Göstan Suomen kalat 1800-luvun lopulla. Häneltä puuttuu yksi harvinaisuus, nimittäin Käytännöllinen oswiitto Lohi-sukuisten kalain kasvattamiseen vuodelta 1858.
Tähän yhteyteen sopiikin hyvin äidinkielenopettajani Mirjam Mäkitalon tutkielma Tornionjoen lohista. Hänen mukaansa lohen yleisnimitys on kala ja pikkukalat ovat roskakaloja. Inarissa taas kala on siika, arvokkain hyötykala. Nousulohista ehtivät tummaselkäiset, hopeavatsaiset parvittain uivat kirsikalat, nimitys tunnetaan Oulujoellakin. Näitä on Tornionjoella joskus kutsuttu leikkisästi kyytipojiksi. Niitä seuraavat hilpeänimiset ristikirput, pienikokoiset, kyljissä musta ristikuovio. Heinäkuun lopulla ui vihertäväselkäinen Atlantin lohi ruohoselkä. Se ennustaa jo saaliin loppumista. Syyskesällä nuottaan saattaa joutua kirsikalakin, jota sanotaan jokilaiskaksi; on maanu kesän koskessa eikä ole kehanu uiakhaan. Viimeisenä nousee kookas juominki ja kellahtavasta niskakuvioinen keltapää. Vioittuneet lohet ovat kraaselin hylkeen repimiä. Päitsipää on verkosta irti päässyt; poskile päitteet on jäähneet näkyhmään. Nahkalohi on harvinainen suomuton.
Pienimmät kilon-parin lohet ovat kosseja. Pienet lohet on joskus tunnettu nimellä hottinen tai tuikkunen. Purakka painaa jo viitisen kiloa. Isot lohet ovat vain vonkaleita tai kötkäleitä. Jaakon jälkeen laskevat mätinsä marjaat eli mätikalat. Kojama eli koulluleuka laskee siihen maitinsa. Kutuajan päätyttyä lohet uivat mereen jo Laurin päivän jälkeen aina jäiden tuloon saakka. Talvehtiva lohi on talvikko.


21.1. Tiistai. Pojanpoika Joonas jääkiekkoharjoituksiin koulun jälkeen ja sitten judotreeneihin. Olen tutkinut Walleniusta. Kirjoitin Kurt Martinista sisällissodassa Vapauden huumaan.

20.1. Rovaniemen maakuntakirjasto. Sain Walleniusta ja Tornionlaakson vuosikirjaa ja Väylän vartta. Kaikki erittäin arvokkaita teoksia. Riittäkä viikko niiden käsittelyyn vai pitääkö ottaa mukaan ja palauttaa postitse tänne. Kuva on vuodelta 1944 Rovaniemeltä, aseveli jätti jälkensä.

19.1.
Eino Leinon pari kirjaa mukanani olen viettänyt ensimmäisen yön miinus kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa heräävässä kaupungissa. Leinon koottujen teosten yhdeksännen osan välistä löytyi mielenkiintoinen mainos. Ilmeisesti 1930-luvulta.
STALIN: Se on kirjamainos. Kirjoittaja on Essad Bey, oikeasti Lev Nussimbaum, kirjailija ja toimittaja, joka oli syntynyt 1905 Kiovassa Venäjällä, juutalaisena paennut Neuvostoliitosta 1920, asunut Saksassa ja kuollut 1942 Positanossa lähellä Napolia. Hän on kirjoittanut Leninin, Stalinin ja Nikolai II:n eläkerrat. Satlinin elämäkerta ilmestyi 1931, suomeksi ehkä samaan aikaan kuin Leinon koottujen teosten toinen painos 1932, koska mainos oli kirjan välissä. Mainosta klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

18.1. Norwegian. Rovaniemi. Keskusteluja sisällissodasta insinööri Porthanin kanssa. Hän esitteli mm. LL-puukon eli Lapuan liikkeen aikaisen ja merkinnöillä varustetun muisto- ja käyttöesineen. Lapin alueella tapahtunut sotatoiminta kiinnostaa molempia. Maakuntakirjasto on seuraava käyntikohde. Sieltä löytynee lisää tietoa jääkäri Martti Walleniuksesta, joka tuli Haaparannan ja Tornion kautta suoraan itsenäisyystaisteluihin.

15.1. SUOMI. Miten se sana on syntynyt? En ole nähnyt tai kuullut pätevää selitystä. Voisko se olla hyvinkin yksinkertaisesti:
suo (ja) mi(es). Maassa on vieläkin paljon soita, vaikka niitä on kuivatettu runsain määrin. Parhaat pellot saadaan kuivattamala suo, se on ollut jopa hepompaa kuin metsän laittaminen pelloksi. Mies ja suo. Suo ja mies. Suomi.
Kekkosesta vielä. Ilta-Sanomat kertoi 2013, että Kekkosella oli ollut ajokortti. Takapenkin matkustajahan ei tarvitse sitä. Kuitenkin Kekkonen oli suorittanut Kajaanissa paikalliselle katsastusmiehelle tutkinnon moottoripyörän ajolupaan. Hän tarvitsi siitä etsivän työssään ja ajoi ilmeisesti Etsivän Keskuspoliisin Harrikkaa. Veikkaisin, että kun ajokortti vanheni, Kekkonen ei uusinut sitä ja auton ajokorttia hän ei tarvinnut, koska hänellä on aina ollut valtion auto ja kuljettaja.

Seuraava Kekkosen Erasmus-nimimerkillä Kajaanin Lehteen vuosi sisällissodan päättymisestä kirjoittama juttu kuvaa ainakin hänen asennettaan: Suomen Sosialidemokraatissa, tuossa porvarien hännystelijässä, on pakinoitsijana Sasu Punanen (Yrjö Räisänen). Ja sama Sasu sai kunnian olla mukana Virossa Tarton rauhanneuvotteluissa. Virosta saamiaan vaikutteita on hän nyt lehden palstoilla esilletuonut. Esimerkiksi tämän: Hän ehdottaa, että niistä henkilöistä, joita ennen "lahtareiksi" kutsuttiin, ryhdyttäisiin käyttämään nimitystä lihunik, joka on eestiläinen sana ja on suomeksi teurastaja. Ehdotus on saavuttanut monen kommunistilehden kannatuksen. 
Vähäisestäkin sitä keritään keskustella ja ajtuksia vaihtaa kesken maanalaisen agitatsioonin ja kommunistisen myyräntyön!
Muuten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Ellei vastustajien haukkumanimi "lahtarit" enää miellytä niin muutettakoon "lihanikkareiski". On ainakin suomalaisperäinen. Ja yhtä hyvä kuin lihunik. Kai naapurit huomautuksen onkeensa ottavat, vaikka se tuleekin tältä taholta.


14.1.
Vaikuttiko Kekkoseen sisällissota, no vaikuttihan se.
Lakitieteen ylioppilas Urho Kekkonen pääsi töihin Etsivään Keskuspoliisiin, oli sekä pääosastolla Helsingissä että alaosastossa Kajaanissa. Hän perehtyi kommunisminvastaisen toiminnan kovimpiin otteisiin. EK:sta hän myös löysi puolison, konekirjoittaja Sylvi Uinon, kannakselaisen kannakselaisen papintyttären.
Kekkonen kannatti alkuun kovia ja provokatiivisia toimenpiteitä. Vuodesta 1924 Riekin määräyksestä Kekkosen ja Hillilän tuli yhdessä asianajaja Urho Pihan valmistella esityksiä tiedusteluntoiminnan kehittämiseksi. 
Muistion mukaan maan etu menee lain kirjaimen edelle. Esimerkiksi kaupankäynti ja suhteiden ylläpito poliittisten rikollisten kanssa olisi hyväksyttävää, jos siitä on etua maalle. 
Kekkonen ja Hillilä vaativat juristia EK:n johtoon. Silloisella johtajalla Esko Riekillä ei ollut yliopistotutkintoa. Kekkonen ryhtyi kannattamaan Helsingin poliisimestarin ja Uudenmaan läänin maaherran esitystä EK:n liittämisestä Rikospoliisiin. Riekki oli luonnollisesti sitä vastaan. Kekkonen erosi EK:sta 1927.
Kekkosella on itse asiassa samanlaista työtaustaa kuin Venäjän nykyisellä presidentillä W. Putinillla.

EK:n johtajaksi tuli oululainen Esko Riekki 1923, aktivisti ja jääkärivärväri. Hän siirtyi johtajaksi Tornion poliisimestarin paikalta. Tsaarin ohrana oli pidättänyt Riekin 1916 jääkäritoiminnan takia ja hän oli Pietarissa Spalernajan vankilassa tutkittavana. Sellitoveri oli Vihtori Kosola.
Riekki oli ollut suunnittelemassa oikeistokaappausta 1919. Häntä on kuvattu realistiksi ja kiihkottomaksi, joka sopeutui järjestelmään. EK oli tehokas, valtiopetoksesta tuomittiin pelkästään yhden vuoden aikana yli 500 tutkitusta 3.000:sta. EK:n ei tarvinnut esittää todistusaineistoa, sana riitti. 

1936 EK:sta vuoti julki maalaisliiton poliitikoista muistio. Selvitys paljasti EK:n yhteydet Lapuan liikkeeseen, jolloin EK:n päällikkö Esko Riekki joutui eroamaan, sisäministerinä oli Riekin entinen alainen Urho Kekkonen. EK lakkautettiin ja Valtiollinen poliisi perustettiin, EK:n viimeisenä ja Valpon ensimmäisenä johtajana oli Paavo Säippä. Varatuomari Säippä oli syntynyt Ylitorniolla. Säippä erosi jo kolmen vuoden palvelun jälkeen, Saksan-suuntauksen voimistuessa, sanottiin.


http://uprisingcivilwar.blogspot.fi/

12.1.  
Ensimmäisestä maailmansodasta ja sitä seuranneesta sisällisodasta kertovia kirjoja on nyt noin kuukauden aikana tullut luettua muutamia. Viimeisimpinä Mannerheimistä ja Kekkosesta kertovat kirjat. Kekkonen oli alle 18-vuotias ja Mannerheim 50-vuotias sisällissodan aikaan. Molemmat olivat hyvin aktiivisia ja isänmaan asialla. Kekkonen oli köyhistä oloista, ei silti mennyt punaisten riveihin. Hän oli enemmän samaistunut opiskelijoihin, vaikka oli kesät jätkäporukoissakin. Sisällissodasta lähtien Kekkonen oli poliitikko. Hän jos joku oli teini- ja opiskelijapoliitikko.
Mannerheim oli puhtaasti porvarillinen, jopa aatelinen, parooni, mikä aina muistettiin tuoda esille. Hän oli Venäjän armeijassa kenraali, mutta puhuteltiin silti yleisesti parooniksi. Hän tunsi ja tiesi itsensä suomalaiseksi, vaikka palveli Venäjän armeijassa. Hän oli töissä Venäjällä, itse asiassa siihen aikaan hän oli omassa maassaan töissä, kun oli Venäjän armeijassa. Mannerheim ei ollut poliitikko, hän oli ammattisotilas. Siihen aikaan kuitenkin ehdottoman tarpeellinen Suomen kannalta. Hänestä kehittyi vasta sisällissodassa ja sen jälkeen poliitikkokin.
Sosialidemokratian piirissä enemmistö sai vallan, enemmistö alkoi katsella rajan taakse. Pyrkimys oli diktatuuri, muulla tavalla asioita ei saataisi mieleisiksi. Ja kun se oli onnistumassa rajan takana, miksi se ei onnistuisi meilläkin. Mutta meillä ei ollut vielä omaa armeijaa ja luotettiin maassa olevien venäläisten sotilaiden apuun. Venäjällä oli oma iso armeija, joka osallistui ja takasi vallankumouksen onnistumisen.
Suomen vallankumouksen kukistaneet ottivat sisällissodan jälkeen kukistetut mukaan politiikkaan, vaikka Lapuan liike alkoikin ajaa maahan diktatuuria. Oikeistoliike ei olisi halunnut päätöksentekoon kapinaan osallistuneita sosialidemokraatteja, jotka he leimasivat bolsevikeiksi, myöhemmin kommunisteiksi. Viimeistään talvisota hitsasi kansaa yhtenäisemmäksi yhteisen vihollisen edessä. Oli parempi olla erimielinen omassa maassa kuin erimielinen toisen maan alaisena.
Mannerheim tultua loppuvuodesta valituksi valtionhoitajaksi eli presidentiksi hän laati hyvin sovinnollisen avauksen tehtävään: Yksimielinen työ on tarpeen sisällisten olojemme järjestämiseksi niin, että Suomen kansa ja sen eduskunta piakkoin toimitettavien uusien vaalien jälkeen tyynesti ja turvallisesti voivat työskennellä kaikkien sodan iskemien haavain parantamiseksi, sisäisen sovinnollisuuden edistämiseksi ja nauttia äsken saavuttamastaan vapaudesta.
Sota, joka 1918, oli vapaussota. Vapaus eli irtipääsy Venäjän vallasta oli tapahtunut ilman sodankäyntiä pelkällä julistuksella. Sota oli myös sisällissota, taisteltiin maan sisällä vallasta. Toinen osapuoli halusi viedä Suomen takaisin Venäjän tai oikeammin Neuvostoliiton alaisuuteen ja toinen halusi säilyttää maan itsenäisenä. Sota oli taistelu maan itsenäisyydestä.




VAPAUDEN HUUMAA 1917

http://uprisingcivilwar.blogspot.fi/